Rakkaat Ystävät 

Siunattua Uutta Vuotta 2008!

Istuin ja kiitin teistä kaikista lukiessani vielä kertaalleen joulutervehdyksiä, jotka ovat koristaneet olohuoneeni kirjahyllyä koko joulun ajan. Oli kuitenkin aika riisua kodin joulu-koristeet. Loppiainen oli jo aikoja sitten - etiopialainenkin. Loppiaisen nimi on amharaksi "Timket", "Kaste". Se on perinteinen kastesunnuntai täällä, ei toki vuoden ainoa. Etiopian ortodoksiperinteessä Timket on suuri juhla. Jokaisesta ortodoksikirkosta lähtee kulkue, jossa kuljetetaan kirkon kaikkein pyhimmässä säilytettävää liitonarkin kopiota veden ääreen. Juhlapukuinen papisto laulaa ja tanssii arvokkain liikkein kumeiden rumpujen ja heleiden sistrumien (metallisten helistimien) säestyksellä. Valtakunnan TV välitti juhla-tunnelmia maan pohjoisosasta, joka on historiallisesti ja edelleen ortodoksikirkon valta-aluetta.

Kastettujen määrä kasvaa edelleen myös omassa Mekane Yesus kirkossamme. Yhdyssihteerimme laatimasta vuosiraportista käy ilmi, että kirkkoomme kuuluu 4 869 157
kastettua jäsentä, joista konfirmoituja 2 308 851. Kaksikymmentä hiippakuntaa, yksi työ-alue ja yksi rovastikunnallinen alue koostuvat 6193 seurakunnasta ja 2735 saarnapaikasta.

Pappien määrä on viime vuoden 1515:sta kasvanut 1814:ään ja evankelistojen 1892:sta 2144:ään. Vapaaehtoistyöntekijöitä on 352 553. Kuten olen aiemminkin todennut: koulutus-tarve on kaikilla tasoilla edelleen melkoinen. Rukoilkaa myös, että kirkoissa saisi kaikua kirkas evankeliumi, ettei opetus olisi pelkkää käskyä ja kuuliaisuutta höystettynä korviasärkevän voimakkaalla äänentoistolla.

Viime kirjeessä kerroin rukiin olevan leikkuuvalmista ja odottelevani uutisleivän makuun pääsemistä. Ruis tuli kuin tulikin lopulta leikattua ja puitua. Kesken leikkuun Ato Halil joutui kuitenkin hetkeksi perääntymään takavasemmalle, kun totesi herättäneensä keskel-lä ruishalmetta nukkuneen hyeenan. Harmi etten ollut kotona tilannetta kuvaamassa.

Joulun jälkeen puutarhastani alkoi hävitä öisin porkkanoita ja punajuuria. Ajattelimme, että syyllinen on midago, pieni kauris, jollaisen tapasin eräänä aamuna etupihalta aikaisin töihin lähtiessäni. Niinpä Ato Halil kävi ostamassa leveää kanaverkkoa ja korjasi kasvimaata ympäröivän aidan. Olimme varmoja, ettei midago enää hyppäisi kasvimaan puolelle. Ällistykseksemme juuresten häviäminen jatkui. Herkkusuu, ilmeisesti piikkisika, olikin kaivautunut aidan ali. Nyt on senkin reitti tukittu.

Seuraava erityinen eläinhavainto oli matkallamme itään työntekijäkokoukseen. Noin satakuusikymmentä kilometriä Hosainasta ajettuamme tapasimme kamelilauman. Niitä ei normaalisti näy näin lähellä Hosainaa. Seuraavan viikon työmatkallani laumat olivat entistä lähempänä ja kuulin, että ne ovat peräisin maan koillisosasta Afar-alueelta. Afarit ovat paimentolaiskansa. Oman alueen kuivuus on ajanut nämä kamelipaimenet etelään etsimään karjalleen syötävää. Tilanteen täytyy olla heidän alueellaan todella surkea, sillä sateet ovat viipyneet meilläkin ja vihreä väri on vähissä.

Sateettomuus on toisaalta helpottanut vierailemista kouluissamme, jotka nyt on kaikki maalattu iloisen keltaisiksi niin sisältä kuin ulkoa ja luokissa on kuumuutta eristävät välikatot.

Liikennekulttuuri tässä maassa on aivan oma lukunsa. Samalla kun olemme iloinneet asfaltoinnin helpottamasta liikkumisesta, jatkuvaa huolta aiheuttavat täysin hulvattomasti vaelte-levat jalankulkijat, pyöräilijät ja karja. Vierailumme kouluilla loppuivat nyt joksikin aikaa, sillä työtoverini Mulunesh ja superviisorimme Fikadu joutuivat onnettomuuteen, jossa automme kaatui ja pyöri ympäri. Kori ruttaantui melkoisesti, niin ikään melkein kaikki ikkunat särkyivät. Onni onnettomuudessa oli, että kumpikaan autossa olleista ei loukkaantunut vakavast,i eivät myöskään pyöräilijät, joiden väistäminen liikaa tien reunaan onnettomuuden aiheutti. Vaikka auto pyöri ympäri pysähtyen lopulta oikealle kyljelleen, se pysyi tiellä eikä pudonnut syvään kivettyyn ojaan. Joka matkan alussa pitämämme matkarukoukset kuullaan. Suojelusenkeleillä on paljon töitä.

Valmistaudumme luovuttamaan nykyiset kymmenen kouluamme valtiolle lukuvuoden päättyessä kesäkuun lopussa. Tarkoitus oli, että työkauteni olisi jatkunut ainakin toukokuun loppuun. Hosainan hiippakunnassa on ollut meneillään rakennemuutosprosessi, jonka piti valmistua viime vuoden loppuun mennessä. Prosessi ei kuitenkaan ole vielä päätöksessä. Suomen Lähetysseura on päättänyt olla tekemättä uusia projektisuunnitelmia tai olemassa olevien projektien jatkosopimuksia tässä hiippakunnassa ennen kuin prosessin tulos on selkeästi nähtävissä. Tästä johtuen meilläkään ei ole mitään sopimusta uusista kouluista heinäkuulta alkaen. Työlupani umpeutuu huhtikuun 20. Sitä päätettiin olla uusimatta tässä tilanteessa, joten minun on poistuttava maasta ennen kyseistä päivää.

Olen hiljalleen alkanut selvitellä tavaroitani ja pakata varastoitavaksi sellaisia, joita en jäljellä olevana aikana tarvitse. Mielessäni on meneillään luopumisprosessi nykyisestä tehtävästä ja todennäköisimmin myös Hosainasta ja sen ystävistä ja työtovereista. Reilun vuoden verran Suomessa viivyttyäni on toiveeni palata johonkin päin Etiopiaa, mikäli kirkko esittää minuun sopivan kutsun.

Pyydetään ymmärrystä ja johdatusta kaikille asianosaisille!

Lämpimin terveisin

Annika