| 31.10.09-IK: Poimintoja ... hyvästeistä |
|
Vanhoista suomalaisista elokuvista tuttu kohtaus: sanaharkka päättyy päähenkilön poistumiseen ja terävään paljonpuhuvaan sanaan ”hyvästi”! Kaikki ymmärtävät, että näiden tupien välillä ei enää vierailla. Hyvästi, elämämme erkanevat. Toisaalta sana hyvästi on kaunis, hyvää tarkoittava. Hyvästi jää (”olkoon hyvä kanssasi”, huom. blogistin oma käännös)! Elä hyvästi (”voi hyvin” tai ”toimi hyvin”)! Pehmeästi sanottuna hyvästi on kaunis sana. Terävästi painotettuna hyvästi ei jää lämmittämään vihamiehenkään sydäntä. Hyvästellä voi vain tunteella. Hyvästeleminen on hellyydellä luopumista. Luopumista henkilöstä tai asiasta. Saattelemista elämänvaiheesta toiseen tai viimeiselle matkalle. Se on jotain kaunista, mutta peruuttamatonta. Jotain, josta ei ole enää takaisinpaluuta. Jotain, mihin vain rakkaus ja ikävä yltävät. Pyhäinpäivänä ja jouluna tästä kertoo hautausmaitten liekkimeri. Rakkautta on. Meidän kulttuurissamme kuolemaa pidetään voittamattomana sairautena tai surullisena onnettomuutena, elämänpelin tappiona. Kuolema kohdataan usein sairaalassa. Surunauhat ja suruajat ovat historiaa. Lapsia ei oteta suruun ja hautajaisiin mukaan, riehuvat kumminkin. Perinteiseen Pyhäinpäiväämme sotketaan halloweenit. Televisiosta katsotaan murhamysteereitä, mutta aidosta kuolemasta puhumista kauhistellaan. Ja kuitenkin kuolema on. Edessä jokaisella. Luopuminen sattuu. Suruvalittelut ottavat osaa surijan taakkaan ehkä hyvästi, mutta menetys riipii sydämessä pahasti. Rakas ihminen on hyvästeltävä, saateltava eteenpäin. Jäljelle jäävät vastausta vailla olevat kysymykset, muistot ja ikävä. Suomalainen melankolia istuu suruun. Missä on yhteisöllisyys, luonnollisuus asian edessä? Yhdessä voi surra, itkeä, muistella, hymyilläkin. Kiitollisena elämästä, yhdessä koetusta. Annetaan lasten leikkiä hautajaisia. Käydään hautausmailla tutkimassa hautakiviä. Kerrotaan lapsille perheen ja suvun jo kuolleista henkilöistä. Kunnioitetaan vainajien muistoa ja surevien taakkaa. Ei kuolema täältä mihinkään katoa. Hyvästit kuuluvat eroon. Näkemiin! Monin kaipauksin |









