26.11.09-AP:Poimontoja...etenemisestä

Poimintoja… etenemisestä

Joulun lähestyessä huomaan muistavani edelleen ne lapsuuden koulujuhlien näytelmien vuorosanat. Seurakunnan päiväkodin kuvaelmassa olin paimen ja urani kohokohta taisi olla se, kun pääsin Joosefiksi. En ollut koskaan Maria, en osannut edes haaveilla sellaisesta.

Tänä vuonna, yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin, minua pyydettiin Marian osaan. Työasioista johtuen en pääse Mariaksi, mutta kuvitelkaa sitä onnea, kun vihdoin joku pyysi juuri Mariaksi! Siihen jokaisen tytön unelmarooliin.

Olemme tottuneet siihen, että elämässä täytyy edetä. Askeleet, joka otamme taaksepäin, ovat aina heikkouden ja epäonnistumisen merkki. Oman terveytensä, kodin ja perheenkin uhalla täytyy edetä ainakin työelämässä, mielellään myös harrastuksissa ja parisuhteessakin. Tai muuten olet luuseri.

Paimenen rooli taisi olla kuitenkin lapsuuteni tärkein rooli. Muiden paimenten rinnalla opin yhteistyön merkityksen. Seisoimme rinta rinnan Marian ja Joosefin takana ja olimme heille tuki ja turva. Myös käytännössä, koska taisin osata kaikkien muidenkin vuorosanat kuin omani. Froteepyyhe päässä me edustimme yhteisöä, jossa ketään ei jätetty yksin, kun joku väsyi, aina löytyi auttaja ja tukija.

Jokaisessa näytelmässä tarvitaan myös paimenia. Kaikille ei riitä Marian tai Joosefin osia. Joku joutuu pitämään joulukuusta koko näytelmän ajan kuten itse tein koulunäytelmässä. Olin siis joulukuusen jalka ja samalla myös kertoja. Urani kohokohta sekin. Kun vain jaksaisi muistaa, että jokainen rooli on yhtä tärkeä. Ja aina tarvitaan myös heitä, jotka osaavat taputtaa oikeassa kohtaa.

Kun tänä vuonna näet lasten joulukuvaelman, seuraa paimenten roolia. Unohda hetkeksi Maria ja Joosef ja seuraa, kuinka paimenet suoriutuvat ja ne enkelit. Se voi olla jollekin maailman tärkein rooli, eikä silloin kannata kysyä, harmittaako, kun et ollut Maria.

lähestyvin jouluterveisin

Arja

Lisää uusi

Kommentteja (3)

|26-11-2009 12:32:45 Ale - Pieni paimen

Muistan poikani ensimmäisen tarhajoulujuhlakuvaelman. Pappa kyseli etukäteen pojan roolista. Sanoin mitään asiasta tietämättä, että eiköhän nuo pienimmät pistetä sinne taakse pyyhe päässä ja luudanvarsi kädessä seisomaan. Ja niinhän siinä kävi, että siellä se meidänkin pikkuinen seisoi paimenena. Näytelmän ajan en muuta huomannutkaan kuin tuon paienen paimenen, jota tuntui kaikkein eniten kiinnostavan paimensauvan pää ja tikut luudanvarren kyljessä. Mikä hellyttävä näky! Viime vuonna monivuotisesta paimenestani oli tullut Josef. Olin pettynyt. Olisin edelleenkin tahtonut nähdä sen pienen pojan mieluummin haahuilevan luudanvarren kanssa pyyhe puoliksi silmille valahtaneena kuin jäykästi Marian vieressä seisovana Josefina. Tänä vuonna on edessä pojan viimeinen tarhajoulujuhla. Toivoisin niin, että hän olisi taas se pieni pyyhepäinen paimen.

Vastaa

|26-11-2009 13:58:53 Veera - Enkelit on kivempia

Mä muistan taas aina halunneeni olla enkeli, että mulle Maria ei olekoskaan ollut mikään unelmarooli. Ala-asteella meidän luokka esitti joulukuvaelman (3. tai 4. luokka, en enää muista kumpi) koko koulun joulujuhlissa. Sain opettajalta tarjouksen Marian roolista, mutta kieltäydyin, koska halusin olla mielummin enkeli.

Vastaa

|26-11-2009 14:21:13 StinaP - "Sydämiimme joulun lahja seimen luona annetaan"

Kävin tänään kävelyllä ystävän kanssa. Lenkin varrella poikkesimme muutamaan liikkeeseen. Ystävä etsi seimiasetelmaa varten yksittäisiä paimienia. Ei löytynyt. Tietäjiä olisi kyllä ollut tarjolla, mutta ei, paimenia sen olla piti.

2000 vuotta sitten paimenet olivat alempiarvoista väkeä, näin olen ollut ymmärtävinäni. Ja juuri heille enkelit tulivat ensimmäisenä ilmoittamaan Jeesuksen syntymästä. Mikä ilo, mikä kunnia! :)

Ensimmäinen adventti on edessä. Oikein kihelmöittää päästä kirkkoon kuulemaan miten Hoosianna kajahtaa. Siitä alkaa minun jouluni. Ei ole väliksi, etten koskaan saanut näytellä Mariaa enkä ketään muutakaan. Sitäpaitsi, seimen luo saa tulla yhtä lailla työtön sosiaaliavustuksella elävä tallaaja kuin ökyrikas urallaan edennyt bisnesjohtaja.

Vastaa