11.12.09-IK: Poimintoja... joulukuun juhlista

Poimintoja... joulukuun juhlista

Suomi taitaa olla joulujuhlien luvattu maa. Ainakin aktiivisessa lapsiperheessä tuntuu juhlia riittävän joka päivälle useammatkin. Kymmenen vuotta sitten en olisi tätä edes uskonut.

Olen iloinen, että lapset harrastavat. Omien valintojemme tulosta on, että he käyvät eri kouluja ja siten kuusijuhliakin on monia. On kiva, että itsekin tuntee ihmisiä eri yhteyksien kautta. Mutta miksi Suomessa kaikki yhdistykset ja harrastepiirit haluavat viettää nimenomaan joulujuhlia?

Tunnustaudun jouluihmiseksi. Nautin lahjojen, joulutervehdysten ja koristeiden miettimisestä. Minulla on tarkat suunnitelmat ja aikataulut koristeiden esillelaitosta. Jos voisin, en joulukuussa juuri muuta ehkä tekisikään kuin nauttisin kynttilänvalosta ja joululauluista hämärässä talossa, ihan vaan rauhassa.

No, totuus on toinen. Työn puolesta saan osallistua ja järjestää joulujuhlia. Ja kun jälkikasvukin on osallistuvaa sorttia niin juhlia riittää. Mielelläni menen ja tulen, kuskaan ja kokkaan. Mutta ne joulunpyhät tulevat tällä temmolla liian nopeasti. Ja se odotus on juuri sitä parasta.

Olisiko selitys joulukuun juhlinnalle pimeydessä? Siinä mustassa maisemassa, joka pysähdyttää ja turruttaa. Pimeydessä, johon ikkunoiden ja pihojen lisävalot tuovat juhlallisen loistonsa. Vai siinä valkeassa maisemassa, joka pistää mielen odottamaan hevosrekeä ja vällyjä lähteäkseen joulukirkkoon kuin vuoden suurimpaan juhlahetkeen.

Vai onko kaikki leikkiä? Joulukuu tarjoaa mahdollisuuden sallittuun tonttuiluun. Mikä muu vuodenaika tai ajanjakso on yhtä täynnä mielikuvitusolentoja? Aikuistakin saa lapsettaa. Pikkujoulutoilailut ovat sitten asia erikseen.

Vai olisiko selitys muistoissa? Jo lapsuudesta tutut jouluperinteet ja -laulut ovat kulkeneet mukana vuodesta toiseen. Herkistyminen on jouluna sallittua. Vanhoista ajoista on luontevaa kertoa lapsillekin omina joulumuistoinaan. Näistä traditioista ei haluta luopua. Perinteitä vaalitaan, vaikka maailma ympärillä on muuttunut. Suomalainen mieskin käyttää laulunlahjaansa joululaulutilaisuuksissa. Tutut joululaulut soivat globaalisti eri kielillä. Joulu yhdistää.

Joulu myös erottaa. Eri uskonnot, eri maailmankatsomukset. Toiset inhoavat juhlia. Toisilla ei ole rahaa rakentaa juhlaa. Juhlamieltä on vaikea löytää yksinäisyydestä. Seimeä eivät kaikki löydä.

Voisiko joulukuuta vähän rauhoittaa? Ehkä osan joulujuhlista voisi siirtää loppiaisriennoiksi tai alkuvuoden karkeloiksi? Mutta on ne juhlat ihania. Arkea sitten taas alkuvuodesta riittää, kunhan suomalainen ensin selviytyy alennusmyynneistä...

Ilona

Lisää uusi

Kommentteja (2)

|12-12-2009 13:06:32 Arja - Tunnustan minäkin

että olen jouluihminen. Aloitan jo lokakuussa järjestelmällisen joululahjojen mietinnän, niin että joulukuun voin viettää sitten ilman kiirettä ja nauttia. Ja käydä kaupassa, jos huvittaa, mutta jos kiire ahdistaa, niin voin jäädä kotiin. Samoin joulukortit suunnitellaan hyvissä ajoin.

Kun on aikaa, joulukuusta voi nauttia täysin rinnoin. Harrastan kauneimpia joululauluja, joka vuosi käyn jossain sellaisessa kirkossa tai paikassa laulamassa, jossa en ole ennen käynyt. Hienoa, että Porissa on monta seurakuntaa, aina löytyy paikka, jossa ei ole ennen laulanut.

Joulu on myös yhdessä olon aikaa. Siksi onkin ihanaa, että ennen pyhiä pakkaamme auton ja lähdemme kohti kotiseutua Pohjanmaata. Siellä on se Oikea Joulu, navetan nurkalla palaa lyhtyjä ja äiti on laittanut kystä kyllä, sillä hänellekin se on vain ilo, että lapset saapuvat jouluksi kotiin.

Hyvää Joulua toivottaa kaikille toinen blogistimme.

Vastaa

|14-12-2009 17:35:26 Ilona

Jännää on sekin, että jouluna on lupa olla uskonnollinen ja puhua näistä asioista. Esim. konsertin päätteeksi väki nousee ylös ja laulaa kunnioittavasti "Nyt Jumalalle kunnia kun antoi ainoon Poikansa!".
Ilona

Vastaa