Juuri tuosta aiheesta vein jutun töihin. Siinä mietittiin todella, onko työelämässä vaikutusta sillä, onko keskimmäinen, esikoinen vai kuopus. Tietysti leikin varjolla, mutta totuuksiakin löytyi.
| Ahlaisten seurakunta |
| Keski-Porin seurakunta |
| Länsi-Porin seurakunta |
| Noormarkun seurakunta |
| Pihlavan seurakunta |
| Porin Teljän seurakunta |
| Reposaaren seurakunta |
| Päätöksenteko |
| Hallintopalvelut |
| Hautauspalvelut |
| Henkilöstöpalvelut |
| Kiinteistöpalvelut |
| Talouspalvelut |
| Viestintäpalvelut |
| IT-tietohallinto |
| ........................................ |
| Toimitilat |
| Kirkkovuosi |
| Sivustokartta |
| Porin Lähetysjuhlat 2011 |
| Ylläpito |
Etusivu 
Viestintäpalvelut Poimintoja... blogit 15.1.2010-IK:Poimintoja... sisaruksista
Viestintäpalvelut Poimintoja... blogit 15.1.2010-IK:Poimintoja... sisaruksista
| 15.1.2010-IK:Poimintoja... sisaruksista |
Poimintoja... sisaruksistaTänään luistelukentällä lapseni olivat tarmokkaasti puolustaneet nuorimmaista. Vieras isompi poika oli (ehkä vahingossakin?) mailalla kaatanut kuopuksen jäähän. Isosisko ja -veli olivat ponnekkaasti vaatineet pikkusiskolleen anteeksipyyntöä ja siitä vielä kunnon versiotakin, pelleilypyyntö ei riittänyt. Olin tyytyväinen. Näinhän tämän kuuluisi maailmassa mennäkin. Isompien ja vahvempien pitäisi puolustaa pienempiään ja heikoimpiaan. Sisarussuhteissa malli vielä elää. Kotona riidellään, ärsytetään ja nahistellaan, mutta kodin ulkopuolella toivottavasti vedetään yhtä köyttä. Teini-ikä muuttanee kuviota enemmän kavereiden hyväksi. Sisarukset siis opettavat toisilleen tappelua, naljailua, nimittelyä, jakamista ja sietokykyä, toisaalta myös puolenpitämistä ja omistaan huolehtimista. Mihin muuhun sisaruksia tarvitaan? No, liittoutumiseen vanhempiaan vastaan. Tulossa olevaa siivouspäivää voidaan vastustaa porukalla. Tai juuri keksityn uimahallireissun puolesta saadaan helposti äänestystulos 3-2 aikaiseksi. Sijainti sisarussarjassa opettaa erilaisia asioita. Tuleeko esikoisista huolehtijoita ja nopeammin itsenäistyviä? Jääkö keskimmäinen muitten varjoon? Ovatko kuopukset lellittyjä? Itse kasvoin iso- ja pikkuveljen välissä. En koe olleeni kaiken periksi saanut perheen prinsessa. Enemmänkin olen taistellut oikeuksistani tyttönä poikien välissä. Tytöltä odotetaan erilaisia asioita kuin pojilta. Tyttölapsen elämän vaaranpaikat ovat erilaisia. Olen oppinut yhteiselosta veljieni kanssa ainakin sanavalmiutta, puolensa pitämistä ja toisen paremmuuden sietämistä. Poikien leikeistä olen saanut tarpeekseni. Riitelykykyni on aika hyvä ja luottamukseni siihen, että läheinen ihmissuhde ei kaadu suukopuun. Kiitos veljet! Sanotaan, että paikka omassa sisarussarjassa heijastuu omaan toimintaan ja asemaan työyhteisössä. Mielenkiintoista, allekirjoitan osaltani osittain; viihdyn sekalaumassa hyvin. Miten ”ainoat lapset” tähän malliin sopivat? Ovatko he itsekkäitä tai itsenäisiä, vai tuntevatko jääneensä jostain paitsi? Vai ovatko he saaneet hyvän itsetunnon jakamattomasta huomiosta? Opettavatko kaverit sitten yhteistyötaitoja? Tuleeko ilman sisaruksia kasvaneelle yllätyksenä mahdollisten omien lasten nahistelut? Uusperheet asettavat monille lapsille aivan erilaisia sisarusmalleja. Isän tai äidin luona voi olla eri sisarukset. Toisessa taloudessa esikoinen, toisessa viikonloppukeskimmäinen. Mihin malliin silloin itsensä asettaa? Luulen, että sisarusten yksi suuri tarve on vielä edessäpäin. Joskus tulevaisuudessa kun omat vanhemmat vanhenevat. Asioitten hoitamiset, päätöksen teot. Erimielisyyttäkin varmaan taas, mutta myös tukea ja vastuunjakoa. Ympyrä sulkeutuu. Mikä on sinun kokemuksesi? Ilona |
