05.04.2010-AP: Poimintoja... Jeesuksesta

Poimintoja… Jeesuksesta

Olen iltaisin lukenut Jonas Gardellin kirjaa Jeesuksesta
http://www.johnnykniga.fi/kniga/index.jsp?c=/product&isbn=951-0-36101-1.

Sopii hyvin aikaan, koska mediakin on enemmän ja vähemmän täynnä Pääsiäisen viettoa. Ristintiellä oli mukana varmasti myös sellaisia katsojia, jotka eivät aktiivisesti ole mukana oman seurakuntansa toiminnassa. Ja heillekin Jeesus olisi sanonut, että sinun syntisi on anteeksiannettu.

Gardellin kirja on vahvistanut ajatustani siitä, että armo kuuluu jokaiselle. Armo kuuluu sellaisellekin, jolle minä tai en sinä, en sitä soisi. Vieläkään en oikein ymmärrä sitä avarakatseisuutta, joka Jeesuksella oli. Että armo kuuluu niillekin, joita minä vihaan tai vielä pahempaa, joita minä väheksyn. Heille, jotka eivät ole minulle olemassa.

Arkkipiispan vaalien jälkeen, ennen seurakuntavaaleja elämme hyvin tietoista aikaa. Kaikki mitä sanot, voidaan käyttää sinua vastaan. Ihan kuin amerikkalaisissa poliisielokuvissa. Että jos moitit jotakin, mieti tarkkaan, ennen kuin teet sen. Tai jos puolustat, mieti sitäkin. Mitä jos yhtäkkiä ehdokkaana olisikin Jeesus, joka hyväksyisi kaikki. Kaikki! Ei vain homoja, ei pelkästään sukupuoltaan korjauttanutta entistä kirkkoherraa, vaan ihan jokaisen veneen allanukkujan ja murhaajan. Mitä me siihen sanoisimme?

Jotenkin minua pysäyttää silti kaikkein eniten se, kuinka me tuomitsemme. Kuinka minäkin lokeroin, laitan paremmuusjärjestykseen ja melkein jaan taivaspaikkoja kuten mainoksia. Että sinulle ja sinulle ehkä, mutta sinä pääset, jos tilaa jää ja sinä jäät kyllä sitten jonon häntäpäähän. Mistä se tulee se hirvittävä tarve olla toista parempi? Nostaa itsensä Jumalan asemaan ja sanoa, että ehei, tänne ei ole tulemista, täällä vartioin minä.

Eniten pelkään sitä, että jonkun hauras voima, itsetunto, romahtaa sen takia, että minä, yhtä pieni ja vielä pienempi ihminen, sanon, että sinun paikkasi ei ole täällä. Mitä jos joku sanoisi sen minulle? Nousisin barrikadeille, kirjoittaisin lehteen, aloittaisin taistelun. Mutta entä, jos ei ole voimia taistella oikeudenmukaisuudesta, käveleekö silloin vain suljettujen ovien takaa pois ja ajattelee, että se ei ole minulle tarkoitettu.

Pääsiäisen, kristikunnan suurin juhla saa isoja asioita mieleen. Kuten huomaat, niin minullakin.

Terveisin, Arja

Lisää uusi

Kommentteja (3)

|05-04-2010 19:06:27 StinaP - Pienestä se on kiinni

Erääseen vapaaehtoisjärjestöön otti yhteyttä yh-äiti, jolla oli mennyt työpaikka alta ja talous oli miinuksella. Ei mennyt kauaa, kun jäsenistö keräsi hätäapupaketin ja toimitti sen perille. Minua ihastutti se rohkeus, jolla tämä nainen otti yhteyttä: "Ajattelin että voisitte auttaa".

Samalla tavalla meidän kai pitäisi näyttäytyä seurakuntaihmisinä: "Tervetuloa, ota yhteyttä, jos tarvit jotain. Me ollaan ihan sua varten."

Vastaa

|17-04-2010 09:11:50 StinaP - Lainaus Gardellin Jumalasta-kirjasta

Jos sinä Arja olet lukenut Jeesuksesta, olen minä taas viettänyt aikaani Jumalasta-kirjan parissa. Tämä blogitekstisi tuli mieleen kun luin seuraavat rivit:

"Luullakseni uskovaisen suurimmaksi rikokseksi voi koitua se, että hän väittää edes hetken verran toiselle ihmiselle, että Jumala ei rakasta tätä tai että Jumala rakastaa tätä vain tietyin, ilmoitetuin ehdoin. Luulen, että pahinta mitä voimme tehdä toiselle ihmiselle, on riistää häneltä Jumala." (s. 16)

Vastaa

|17-04-2010 09:27:21 Arja - Niin totta

Ostin Jumalasta-kirjan itselleni, jotta voin siihen uudelleen ja uudelleen palata.
Tuo mitä kirjoitit, on juuri se juttu, jota blogitekstissä koitin selittää. Ja kirjailija sanoo sen muutamalla virkkeellä.

Vastaa