14.5.2010-AP: Poimintoja... johdatuksesta

Poimintoja… johdatuksesta

Elämäni ensimmäisen kerran minä tein niin kuin minun odotettiin tekevän. En kysynyt miksi, koska ja mitä tästä seuraa vaan luotin Jumalan johdatukseen. Ei, en kokenut mitään suurta ja järisyttävää. Verhot eivät revenneet eikä kalliot murtunut. Mutta tunsin, että kuljin Jumalan johdattamaa tietä.

Nopean ja tehokkaan viestinnän varjopuolet ovat usein kuormittavuus ja infoähky. Olen monella sähköpostilistalla, jotka tavallaan ovat jo minun osaltani ohi, en toimi enää aktiivisesti. Saan viestiä ja kutsuja toimintaan, jossa en enää ole mukana. Olen ajatellut, että tavallaan on laiskuutta, kun ei ilmoita ylläpitäjälle, että minut voi deletoida.

Sain muutama päivä sitten viestin erään sähköpostilistan kautta. Siinä lähimmäinen, minulle täysin tuntematon henkilö kertoi yhtäkkisestä sairastumisestaan ja pyysi, että rukoilisimme hänen puolestaan. Vastasin viestiin. En miettinyt miksi, tiesin vain, että minun kuuluu siihen vastata ja kerroin, että voin tulla sairaalaan katsomaan. Sain vastauksen ja menin.

En tuntenut häntä, en tiennyt hänestä mitään. Mutta en kysellyt. Koin, että ensimmäistä kertaa Jumala käyttää minua, että Hän haluaa johdattaa.

Tämä kaikki tapahtui minulle, joka hymähtelen helposti, kun toiset kertovat Jumalan johdatuksesta. Minä, joka olen enemmänkin kuin Tuomas, epäilen kaikkea, mitä en omin silmin näe. Ja Jumala teki tämän kaiken niin hienovaraisesti, etten säikähtänyt, en pyrkinyt pakoilemaan, enkä selittämään tätä järjellä. Hän tiesi, että nyt minä olen tähän kaikkeen valmis. Valmis myös kertomaan siitä Sinulle.

Tunne, mikä päällimmäiseksi tästä kaikesta jäi, on helpotus. Minun ei tarvitse tietää kaikkea, ei hallita eikä pitää kaikkia lankoja käsissä. Nyt tunnen todella olevani Jumalan kämmenellä ja siellä on turvallista olla. Meidän kaikkien.

Terveisin Arja

Lisää uusi

Kommentteja (0)