Ihana kirjoitus. Miten haikeana,joskaan en kaivaten, muistelin omien lapsieni eskarin loppumista ja koulun alkua...
| Ahlaisten seurakunta |
| Keski-Porin seurakunta |
| Länsi-Porin seurakunta |
| Noormarkun seurakunta |
| Pihlavan seurakunta |
| Porin Teljän seurakunta |
| Reposaaren seurakunta |
| Päätöksenteko |
| Hallintopalvelut |
| Hautauspalvelut |
| Henkilöstöpalvelut |
| Kiinteistöpalvelut |
| Talouspalvelut |
| Viestintäpalvelut |
| IT-tietohallinto |
| ........................................ |
| Toimitilat |
| Kirkkovuosi |
| Sivustokartta |
| Porin Lähetysjuhlat 2011 |
| Ylläpito |
Etusivu 
Viestintäpalvelut Poimintoja... blogit 3.6.2010-IK: Poimintoja... suurimmista ja pienimmistä
Viestintäpalvelut Poimintoja... blogit 3.6.2010-IK: Poimintoja... suurimmista ja pienimmistä
| 3.6.2010-IK: Poimintoja... suurimmista ja pienimmistä |
Poimintoja... suurimmista ja pienimmistäKaikessa kauneudessaan ja valoisuudessaan alkukesä on myös haikeuden aikaa. Moni ovi sulkeutuu, osa lomien ajaksi, osa joidenkin kohdalta lopullisesti. Syksyllä eri ovet odottavat avaamistaan johdattaakseen sisääntulijan uusiin seikkailuihin. Haikeus liittyy yhdessä koettuun, yhdessä elettyyn. Tutusta ja turvallisesta on helppoa pitää. Elämässä on monia siirtymiä. Tähän blogiin haastattelin 6-vuotiasta, juuri esikoulutodistuksensa saanutta tyttöä. Jäähyväiset päiväkotiin on jätetty ja syksyllä koulun ovi odottaa avaamistaan. Päiväkodin vanhimmista, esikoululaisista, tuleekin syksyllä koulun pienimpiä. Kesäloman aikana suurimmat muuttuvat pienimmiksi. ” Koulussa on ainaki se kivaa, ku ei tartte nukkua enää päiväunia ja saa ottaa ite ruokaa. Mä tiedän koulust paljo; pitää käyttäytyä hyvin, ei saa sanoa rumia sanoja, ei saa piirtää toisten vihkoihin tai kokeisiin, ei saa töniä tai sylkeä. Ope on kiva, varmaan se auttaa jos tarviin apua.” ” Eskarissa oli kivaa se, kun siellä oli niin hienoja värityskuvia. Oli hienoa olla tarhan vanhin. Oli kivaa kun samas ryhmäs oli pieniikin. Ja se oli kivaa, kun pienet pyysi isommilta apua. Oli kivaa auttaa, antaa vaik joku tavara johon ne ei yltäny, mut mä ylsin! Niitä pikkusia voi tulla ikävä.” ” Ykkösel ja kakkosel on ainaki kivaa, siel on lällyt tehtävät. Kolmosella on tosi vaikeet tehtävät! Kutoset on isoja, mut ei ne pelota, kun siel on tuttuja naapurinkin lapsia.” ” Välkät vähä pelottaa, jos isommat tulee leikkitelineisiin ni sit ei ite voi mennä. Ne voi vaik pudottaa kiipeilytelineen verkosta alas. Onneks mun kaveri voi suojella mua, kun se on mua paljon pitempi. Jos mua vaik pelottaa.” Tytön puheesta voi arvata, että perheessä on isompia sisaruksia, ainakin kolmasluokkalaisia vaikeine tehtävineen. Joka kerta kun tyttö puhui koululaisena olosta, hänen ryhtinsä parani ja puheeseen tuli ylväyttä. On hienoa olla koululainen! Ja luulenpa, että syksyllä monta kertaa tarvitaan tätä ison lapsen uhmaa ja rohkeutta. Olkaahan isot koululaiset varovaisia näiden pienten kanssa! Suuremman vastuuseen kuuluu huolehtia pienemmistään. Nöyryys ja itsensä alentaminen on suurinta suuruutta!
|
