No mulla on! Yritin laittaa ne eri järjestykseen että ei olisi niin kuin kotona oli. Toimi hyvin siihen asti, kunnes yritin kotona hakea sitä lusikkaa. Ei löytynyt. Ja nyt ovat jo vuosia olleet samassa järjestyksessä kuin kotona oli.
| Ahlaisten seurakunta |
| Keski-Porin seurakunta |
| Länsi-Porin seurakunta |
| Noormarkun seurakunta |
| Pihlavan seurakunta |
| Porin Teljän seurakunta |
| Reposaaren seurakunta |
| Päätöksenteko |
| Hallintopalvelut |
| Hautauspalvelut |
| Henkilöstöpalvelut |
| Kiinteistöpalvelut |
| Talouspalvelut |
| Viestintäpalvelut |
| IT-tietohallinto |
| ........................................ |
| Toimitilat |
| Kirkkovuosi |
| Sivustokartta |
| Porin Lähetysjuhlat 2011 |
| Ylläpito |
Etusivu 
Viestintäpalvelut Poimintoja... blogit 20.6.2010-AP: Poimintoja... kotona opitusta
Viestintäpalvelut Poimintoja... blogit 20.6.2010-AP: Poimintoja... kotona opitusta
| 20.6.2010-AP: Poimintoja... kotona opitusta |
Poimintoja… kotona opitustaMaalla oppii tarttumaan työhön, on mummullani tapana sanoa. Totta se on, varsinkin keskellä kesän rehun- ja heinäntekoaikaa ei juuri ehtinyt ajatella, miksi aina minä. Sitä vaan otti työnsä ja teki sen. Suurta valintaa edusti se, että isä antoi valita, menenkö navettaan vai pellolle. Yleensä valitsin navetan, se ei vaatinut niin suurta kuntoa kuin heinäpaalien nakkelu pellolla. En silti koskaan tuntenut olevani emäntä-tyyppiä siinä vanhassa merkityksessä. En koskaan leiponut, äitini teki sitä ilokseen enkä koskaan tullut tarttuneeksi kapustaan. Ruokaakin laitoin ani harvoin kotona asuessani. Mummu korjasi vaatteet ja tekikin niitä. Koulussa inhosin käsitöitä. Ja nyt, huomaan, että leivon kuten äiti. En ole koskaan harjoitellut, mutta satoja kertoja katsonut vierestä, miten äiti sen teki. Laitan ruokaa mielelläni, vaikka yleensä sen tekee tässä perheessä mieheni. Korjaan tarvittaessa vaatteita ja minulla on erikseen ainakin kesä- ja talviverhot. No joo, olen laittanut itseni verhonostokieltoon viime vuosina. Ettei niitä tulisi ostettua koko ajan. Pöytäliina vaihtuu aika usein ja kyllä, mankeloin lakanat. Käsitöistä kyllä valikoin. En neulo, mutta virkkaan. Mutta kouluaikainen käsityöinho on unohtunut. Nyt, kymmenen vuotta poissa lapsuuden kodista oltuani, ymmärrän asioita paremmin. Sen, miksi kannattaa ostaa vaaleanpunaisia petunioita kesällä ja milloin vaihdetaan kukkiin mullat. Asioita, jotka eivät voineen vähemmän kiinnostaa, kun asuin kotonani. Ja miten tehdään ruskeakastike. Ja olenhan nyt ihan kuin äitini. Vieraiden tullessa pesen ainakin vessan ja imuroin eteisen. Ostopulla on pannassa, mutta voin siihen jo suostua, mutta mainitsen varmasti pahoittelun kera. Tuliaiseksi vien mielelläni jotain itsetehtyä, yleensä jonkin leipomuksen. Lähetän synttäri- ja nimipäiväkortit ja juon mielelläni nimipäiväkahvit. Joskus se aiheuttaa lähinnä naurua, kun onnittelen kaveria toisen nimen nimipäivänä. Mutta niin meilläkin tehtiin. On paljon asioita, jotka tuo lapsuudenkodista omaan kotiin. Ensimmäisinä vuosina poismuuton jälkeen päättää, että en varmasti tee näin ja vuosien päästä huomaa, että yhä useammin vastaa kysymykseen: mutta näin meillä aina tehtiin. Joten katsopa seuraavan kerran lusikkalaatikkoasi. Onko haarukat, lusikat ja veitset samassa järjestyksessä kuin äidilläsi? Minulla ei taida olla… Kesäterveisin Arja ja terveisiä kaikille teille, jotka rakennatte omaa kotia |
