Poimintoja… perheleiriltä
Terveisiä Ulvilasta Kullaan Silokallion leirikaupungista! Perheleiri on pystytetty, toisin sanoen olemme majoittuneet tasokkaasti perhekunnittain huoneisiin, joihin kuuluu oma vessa ja suihku. Eilen tulimme ja nyt on jo syöty valmiiksi katetusta pöydästä 6 kertaa! Mitä luksusta perheenäideille; isiä vähän vähemmän mukana onkin. Leirimme lapset, varsinkin ne yhdeksän alle nelivuotiasta, herättivät leirikaupungin kolmessa rippikouluryhmässä ihmetystä. Käykö noin pienetkin leirillä? Ai, niil on vanhempia mukana…
Leirityöhön lähtemiset eivät ole minulle helppoja. Leirityötä on takana reilusti, mutta siirtymä normiarjen ja leirielämän välillä ei suju kitkattomasti. Pari päivää ennen leiriä on yhtä haahuilua kotona, ajatukset pyörivät leirissä ja tulevan ohjelman suunnittelussa. Ja tietenkin omassa perheessä on tuhat miljoonaa asiaa yhtä aikaa, joten tätäkin leiriä varten olen hajasijoittanut perhekuntani eri puolille maakuntaa; Pitkis-Sporttia, työreissua, koiran hoitoa ja mökkivisiittiä. Kiitos apujoukoille!
Yhden sällin otin mukaani leirille, tämä on äidin ja kohta täyskympin laatuaikaa. Onhan leirillä toki 31 muutakin, mutta ei meidän perheestä. Oli mukava seurata pojan touhuja saavuttuamme, samat rutiinit kuin viime vuonna. Hän petasi petimme, järjesteli vaatteet kaappeihin ja teki huoneestamme kodikkaan. Kotona sama nuorimies ei petaa eikä viikkaa. Leiriminä on hänelläkin eri kuin arkiminä. Kummasti itsekin rauhoituin leiriminääni, kun sänky on pedattu, ohjelma rullaa ja arkiminän voi laittaa kaappiin odottamaan leirin päättymistä.
Tällainen ympärivuorokautinen työ vaatii veronsa. Melua, touhua ja erilaisia tapoja riittää. Leiri pyörii mielessä vielä kotiin saapumisen jälkeenkin. Perheitten tilanteet ajatteluttavat ja alkava kesäloma toivoisi mielen tyhjennystä. Väsymys painaa, vaikka perheleirillä ei leirinvetäjien yleensä tarvitse leiriläisiä nukuttaakaan.
Tiedän kokemuksesta, että leiristä pääsee irti. On annettava itselleen aikaa toipua ja irrottaa otteensa. Hyvillä mielin odotan perjantain ekaa kesälomapäivää. Onneksi on työpaikka ja sen myötä lomaa. Kesälomalla tehtävistä asioista olen hoitanut jo monta; ikkunat on pesty, koira trimmattu, etuterassi rakennettu (kiitos mieheni), kaappeja siivottu. Kesän tähänastinen huippuhetki on ollut suursiivottu koti, josta sain nauttia omassa rauhassani sotkematta peräti kolmen päivän ajan perheen ollessa muualla. Mikä rauha ja lepo, mutta kiva että palasivat. Eihän se muuten mitään luksusta olisi kait ollutkaan!
En ole lomalleni liikoja suunnitellut. Ajattelin nauttia esikoisen ehkä viimeisestä lapsuusajan kesästä; ikää kohta 13 v. Muutan Pori Jazz Kids Festivaalien ajaksi Kirjurinluotoon viltin, eväskorin ja lapsieni kanssa. Mattopyykille toivottavasti pääsen, muutama vuosi sitten se olisi ollut vielä joutumista. Järjestän synttäreitä ja ennen kaikkea meinaan pysyä kaukana työpaikalta. Pärjäävät ilmankin ja niin pärjään minäkin!
Leirielämää maistellen ja haistellen vielä 26 tunnin ajan
Ilona
|
Viestintäpalvelut 
