| Ahlaisten seurakunta |
| Keski-Porin seurakunta |
| Länsi-Porin seurakunta |
| Noormarkun seurakunta |
| Pihlavan seurakunta |
| Porin Teljän seurakunta |
| Reposaaren seurakunta |
| Päätöksenteko |
| Hallintopalvelut |
| Hautauspalvelut |
| Henkilöstöpalvelut |
| Kiinteistöpalvelut |
| Talouspalvelut |
| Viestintäpalvelut |
| IT-tietohallinto |
| ........................................ |
| UKK |
| Kirkkovuosi |
| Sivustokartta |
| Porin Lähetysjuhlat 2011 |
| Ylläpito |
Viestintäpalvelut Poimintoja... blogit 16.11.2010-AP: Poimintoja... oppimisesta
| 16.11.2010-AP: Poimintoja... oppimisesta |
Poimintoja… oppimisestaKyllä ihminen on tyhmä! Täytyykö joka vuosi tehdä samat virheet? Ja kaiken lisäksi olla niistä oppimatta niin, että törmää samaan jälleen. Kyllä täytyy. Ihminen on erehtyväinen ja lehmä märehtiväinen, oli alakoulun opettajallani tapana sanoa. Kiirehdin joka vuosi kesästä syksyyn. Oikein vauhdilla ja itseeni ja vauhtiini ihastuen. Ja sitten se vauhti hiipuu ja hiipuu kunnes loppuu. Alkaa etenevä pysähdys. Voin todistaa sen helposti, katsopa viimevuotinen kirjoitukseni näihin aikoihin Poimintoja kuilun reunalta Siellä sitä pysähdyttiin viime vuonnakin. Samalla reunalla käytiin taas. Tai ollaan taas. Riippuen siitä onko katsomus myönteinen vaiko kielteinen. Onko tämä syksy ollut sitten erilainen? No, kiireinen ainakin. Mutta niin sanoin viime syksynäkin. Pimeä oli yhtä pimeää, musta yhä mustaa ja kirkasvalolampun valo pieni tuikahdus arjessa. Mieleen nousee väkisin muutama kysymys, jollekin viisaalle. Ensinnäkin, kuuluuko tämä notkahdus luonteeseeni, voisinko ajatella elämää ilman. Jos esimerkiksi pysäyttäisin työt marraskuun lopulla ja matkustaisin jonnekin valoon, olisiko vuosi erilainen? Lähtisikö jossain vaiheessa mopo käsistä vai menisikö loppuvuosi vähemmän tuskaillen. Jos tähän olisi lääke, ihmepilleri (uskokaa, ei ole, mutta montaa olen kokeillut), haluaisinko sitä. Eikö vuodenajat ole meille annettu juuri siksi, että eläisimme niiden mukaan. Ja kun tulee tämä pimeä ja kylmäkin aika, eikö ole aika luontaista jäädä sisälle, käpertyä itseensä. Silloin siihen on aika. En lupaa oppia tästä mitään. Mutta ensi vuonna koetan ottaa hiukan rauhallisemmin. Hankalaa se on, sanon sen jo nyt. Enkä minä olisi juuri minä, jos en innostuisi, hyppisi ja pomppisi ja sitten jäisi jollain hypyllä alas ja pohtisin, olinko se todella minä, joka kävin noin ylhäällä. Kyllä, minä se olen. Elän elämän jokaisen mutkan niin vahvasti.
Tunnustaa, Arja |
Mutta olisiko se kesä meille yhtä tärkeä ilman pimeää syksyä? Enpä usko. Uskon myös, että esim. jouluperinteet luovat osaltaan meille turvan tunnetta siitä, että pimeys voitetaan ja kesäkin taas koittaa.
Ilona