4.12.2010-AP: Poimintoja... kodista

Poimintoja… kodista

Äitini sai eilen järkyttävän puhelun. Ystävä soitti, että naapurissa oli tulipalo ja hänenkin asunto on niin savuinen ja hajuinen, ettei voi olla siellä. Lasten leikeistä oli syttynyt rivitaloasunto tuleen, mutta onneksi ripeät pelastusyksiköt saivat tulen rajattua yhteen asuntoon.

Eilen tietämättä tästä puhelusta juttelin työkaverin kanssa kynttilöistä. Hän kertoi, että heillä ei polteta kynttilöitä, koska hänen isänsä on ollut nuorena tulipalossa, jossa yksi sukulainen menehtyi. Kynttilästä syttynyt palo vei kodin perheeltä ja jätti jälkensä kaikkiin.

Tätä kirjoittaessani odotan pannukahvin painumista ja kävin vielä kerran tarkistamassa, että sammutin varmasti levyn. Ja uunin, koska leivoin äsken. Eiliset puheet ja tapahtumat pysyvät mielessä pitkään.

Vaikka kotini on neliöiltään aika pieni, se on minulle rakas. Kotini on kuin minä, värikäs, hassu, toisesta paikasta vähän nuhjuinen, toisesta kohtaa kiillotettu. Omaperäinen, persoonallinen ja kodikas kuvaavat kotiani hyvin. Mitä jos minun pitäisi siitä luopua?

Jo ajatus muuttamisesta tuntuu vaikealta. Opiskeluaikoina muutin pari kertaa, pakkasin tavarat ja se oli siinä. Ei jäänyt ikävä, kämppiksiä kyllä, mutta ei asuntoa. Ei se ollut edes koti. Joten tätä asuntoa voin pitää ensimmäisenä kotinani sitten lapsuudenkodin. Tämä on siksikin niin rakas.

Kodin menettämisessä menettää paljon tavaraa, tärkeitä papereita ja muistoja. Mutta siinä menettää myös turvapaikan. Sen paikan, jonne voi mennä milloin vain, millaisena vain. Jonne kukaan ei (toivottavasti) tule ilman sinun lupaasi ja jossa sinä saat päättää. Se kuuluu perusturvallisuuteen.

Parin päivän kuluttua sytytämme ikkunoille kaksi kynttilää ja juhlimme itsenäisyyspäivää. Muistakaa tarkkailla kynttilöitä, muistakaa sammuttaa ne myös. Pidetään huoli, että jokaisella on turvallinen oma koti.

Omasta kodistaan lähettää terveisiä Arja

Lisää uusi

Kommentteja (0)