Poimintoja… koti-ihmisestä

Siirryin kotipesään pakkasten ajaksi. Kuinka turvallinen paikka koti onkaan, huomasin. Täällä saa olla rauhassa, ovea ei ole pakko avata, ovikelloakin soitti vain postimies. Puhelimen ja tietokoneen voi pitää kiinni, jos siltä tuntuu.

Ensimmäisenä päivänä tekstarit piippasivat ja sosiaalinen media oli kovassa käytössä. Radiossa soi joululaulut ja tunsin itseni ylisosiaaliseksi, kun kaikkea piti kommentoida. Toisena päivänä huomasin, että radio voi olla kiinni, enkä silti mökkihöperöidy.

Sulkeuduin siis kotipesääni kymmenien kirjojen, tuoksukynttilöiden ja filtin kera. Kolmantena päivänä puhelinkin pysyi hiljaa. Aamun aloitti lehti ja illan päätti uutiset. Olin rauhoittunut, kuten jouluun kuuluukin. Ensimmäistä kertaa elämässäni hiljennyn kohti joulua.

Tänään kun kirjoitan tätä on viidespäivä koti-ihmisyyttäni. On mennyt hyvin. Olen ylpeä itsestäni. Olen rauhoittunut ja se kai tässä on ollut tarkoituskin. Tänään voisin jo avata oven ystävälle, kotipesään voisi tulla joku toinenkin. Enää en koe sitä uhkana tai se ei väsytä minua liikaa.

Olenko sukua karhulle, joka nukkuu talviunta? Taidan olla. Ainakin unen tarve on talvisin melkoinen, valon tarve suurempi kuin taivaalla kulkeva aurinko sitä antaa ja suklaankulutus kasvava. Onneksi joulusuklaat on keksitty, eikä kukaan ihmettele kaupassa, vaikka kannan sitä kilokaupalla kotiin.

--

Tämä on vuoden viimeinen bloggaus ja voin sanoa, että kerrottavaa on löytynyt edelleen helposti. Vieläkään kirjoittaminen ei tunnu työltä, toivottavasti ei lukeminenkaan.

Itseni ja Ilonan puolesta toivotan kaikille rauhallista ja ihanaa Joulua ja Hyvää Vuotta 2011.

Arja

• Lisää uusi

Kommentteja (2)

• |16-01-2011 23:16:24 Inkeri Mäkitatti
  Hei kuulostaa fantastiselta. Eli ei ihmisen tosiaankaan ole koko ajan oltava tavoitettavissa ja velvollinen olemaan läsnä ja senhän toteutit onnistuneesti joulun alla ilman mökkihöperöitymistä. Hyvä Arja! Minulla on usein tunne, että jos en vastaa joka puheluun tai ole mesessäkään niin olen jotenkin kurja ihminen ja laiminlyön ystäviäni, tuttujani ja tulee syyllinen olo vaikkei niin pitäisi tapahtua. Tuntuu että olen aina velvollinen myös tilittämään miksen vastannut puheluun ja olla pahoillani, että olin juuri suihkussa kädet shampoota täynnä ja anteeksi etten mitenkään voinut juuri vastata puheluun. Tältä tuntuu, koska minut saadaan näin tuntemaan vai olenko altistunut viestinnän manipulaatiolle. Apua! No hyvää alkanutta vuotta sinulle Arja ja kirjoittelehan taas!!!
  Vastaa

• |17-01-2011 08:12:17 Arja  - Kiitos Inkeri
  Ja kuten huomaat, minun vuoroni on jälleen kirjoittaa, joten jaksa odottaa muutama päivä ja uusi teksti taas ilmestyy :)
  Vastaa

Kirjoita kommentti

Yhteystietosi:

Nimi:

Sähköposti:

Kommentti:

Otsikko:

Viesti:

_SECURITY

Ole hyvä ja kirjoita roskapostinestokoodi jonka näet kuvassa.

Powered by !JoomlaComment 4.0 beta2