2.1.2011-IK: Poimintoja... muistoista

Poimintoja... muistoista

Monen suvun historiassa voi nähdä syntymän ja kuoleman vuorottelua, hyvinkin lähellä toisiaan. Joku antaa tilaa, valmistaa tietä jonkun toisen tulla. Toinen syntyy ja saa toivottavasti elää omannäköistänsä elämää.

Jo muutamia viikkoja olemme jännittyneinä odottaneet lähisukuun uutta jäsentä. Iloitsemme, kun hän synnyttyään itkee ensimmäisen kerran. Tervetuloa, sinua jo kovin odotetaan! Tervetuloa yhteiset tulevat muistot.

Uusi vuosi toi mukanaan surua ja jäähyväisiä. Me itkemme, mutta läheisemme toivottavasti saa iloita eletystä elämästään ja uuteen siirtymisestä rajan takana. Me iloitsemme, että kipu ja sairaus ei enää läheistämme kuormita. Kaipaus jäi.

Edustan nyt sukumme toiseksi vanhinta sukupolvea. Oma kuolevaisuus nousee järjen tasolta tunteen tasolle, aikamme täällä on rajallinen. Elämä on nyt, tämän päivän asiat ovat huomisen muistoja.

Valokuva pöydällä, kynttilän lepattava liekki. Tuttujen laulujen sanat ovat saaneet erilaisen merkityksen. Talvimaisemaan on tullut uusia sävyjä. Nyt ymmärrän, miksi tammikuuksi oli vaikea tehdä suunnitelmia. Tuli muuta. Näkemiin!

Muistoni heräävät lettujen tuoksusta, kangaspuitten hakkaavasta äänestä, matonkudekeristä, arkkusängyn näkemisestä, virkkuutöistä, uudenvuodenpäivän makeasta riisipuurosta, pehmeästä sylistä! Näkemiin. Muistot elävät ja saan kertoa niistä jälkipolville.

Kaipauksin
Ilona

Lisää uusi

Kommentteja (0)