17.1.2011-AP: Poimintoja...ilosta

Poimintoja... ilosta

Viimekertaiset bloggaukseni ovat ehkä saaneet lukijat miettimään, kuinka ahdistunut, kielteinen ja elämään turhautunut täällä kirjoittaakaan. Siksi kerronkin teille nyt ilosta.

Sellaisesta pienestä, leivän murua pienemmästä, ihan vaaleasta ja melkein läpikuultavasti pienen pienestä murusta, jonka helposti heittää pullanmurujen mukana pois, imuroi pölyisen nurkan mukana tai pesee vessan peilistä hammastahnatahrojen mukana. (Tässä välissä, käypä vilkaisessa kahvinkeittimen vierestä, siihen se tuppaa tippumaan...)

Sen ilon hukkaa aika helposti. Koska se voi tuntua välillä niin kovin mitättömältäkin. Ettäkö tässä kiireessä, työn, autotallin, kaupan parkkipaikan, vessan ja sohvan välissä pitäisi vielä nukkua, hoitaa rästiin jääneet laskut ja sitten vielä joku ilo, että ei hyvää päivää. Huomaatko, eilenkin ohitit sen. Siinä se törötti sinua vastassa eteisen tuulikaapissa ja sinä luulit sitä koirankarvakasaksi.

Ohitamme sen miltei joka päivä. Sitten se taas tulee. Kun kävelee ihan hiljaa, se tulee paljon paremmin kuin kiireessä juosten. Mutta hölkkälenkilläkin sen löytää. Minä löysin sen muuten yläasteaikoinani historianopettajan korvasta. Joo-o, siellä se ilo asusti.

Niin, mutta kun se muistaisi. Sen avulla voi tehdä todella suuria. Sen avulla jaksaa esimerkiksi leipoa ystävälle yllärikakun. Ihan vaan siksi, että tietää, että se ilo menee siihen kakkuun ja joka suupalalla ystävä muistaa sen. Postikorttiin saa mahtumaan paljon iloa, kirjeeseen tuhatmäärin.

No, missä se minun iloni on, kysyt nyt. Se on kuulkaa ihan tässä näin, tässä vaaleanpunareunaisessa tietokoneen näyttöruudussa, jonka mies suostui ostamaan, kun kaupan setä niin kauniisti esitteli, että on oikein rouvan silmälasien värinen näyttö. Parhaiten löydän ilon kuitenkin kahvipannusta. Kun keitän hartaudella pannukahvia. Siellä on paljon iloa.

Ja koska ilokin on nykyaikainen, se siirtyy myös virtuaalisesti. Siksi minä siirränkin koko tämän iltaisen iloni (aika paljon muuten) nyt sinulle lukijani, niin että sinä voit jakaa sitten sitä ympärillesi. Mutta muista ottaa itsellesikin pala, olet sen ansainnut.

Sillä ilman iloa olemme kuin tyhjä ilmapallo: kuka siitä ilahtuu, kunnon puhallusta se kaipaa. Eikä se ole niin vakava asia, se ilo. Sen saa höpsimälläkin esille. Katsopa nyt peiliin, jo sieltä hymy löytyi.

Iloiten, Arja

Lisää uusi

Kommentteja (3)

|17-01-2011 21:34:01 Johanna

Tykkääntykkääntykkään!

Vastaa

|18-01-2011 17:02:17 Erkki - Ilo

Scopus yhtye lauloi 70-luvun loppupuolella. "Hei nuori mies, katso ilo istuu vierelläsi ja päivä paistaa."

Vastaa

|18-01-2011 17:36:51 rs - Tykkään2

Tätä lukiessa ilo oli kyllä minun puolellani... mutta ei ketään vastaan sillä kaikille sitä riittää... ;-)

Vastaa