12022011-AP: Poimintoja...Langanpäistä

Poimintoja... langanpäistä

Kuulun niihin tyyppeihin jonka kohdalla koulun ompelukoneet sekosivat ja alulanka aina loppui. Siitä pelosta selvisin vasta muutama vuosi sitten, kun sain kälyltä vanhan ja toimivan tikka-ompelukoneen, jota en voi rikkoa. Tai ainakin mieheni osaa sen korjata.

Koska nykyään joka ainoa nappi pitää kiinnittää uudelleen, kun niitä ei juuri ommella uusissa vaatteissa, olen oppinut jo sen verran, että jokaista paitaa ja takkia tarvitse ompelijalle kuljettaa. Sukkien parsimisesta olen kyllä luopunut. Onneksi on sopimus ystävän kanssa, että vanhat varret voi säästää hänelle ja hän tekee uudet terät.

Yksi lapsuuden muistikuvista ja sen yhteisöllisyydestä on se, kun keittiön lattia peittyi matonkuteista ja me lapset olimme päiden etsijöitä. Aikuiset tekivät hienoja keriä ja mummu opetti minullekin, miten kerästä saa tasaisen ja sopusuhtaisen. Sama taito kuin pullan leivonta, ne ensimmäiset on aina niin rumia.

Langanpäät menevät helposti solmuun. Mieheni väittää, että pelkän neulan ja langan näkeminen aiheuttaa hänellä sen, että lanka on solmussa. Samaa epäilin minäkin silloin kun piilouduin käsityötunniksi aina vessaan.

Mutta toiset meistä on mestareita selvittämään niin langat kuin sekaantuneet kaulakorutkin. Toisen kädessä epätoivoinen lankakasa saa oikean muodon ja selviää. Sama kasa jota olet yötä päivää selvittänyt selviää toisen otteissa heti.

Langanpäät sotkeutuvat silti aina uudelleen. Käsitöitä paljon tehneet ystäväni usein neuvovat aloittelijalle eli minulle sellaista lankaa joka ei heti mene solmuun. Voisiko tässä elämässäkin jotenkin vaikuttaaa noihin langanlaatuihin. Että ei joka ainoa kerta saisi samasta asiasta solmua vaan joskun huomaisi että tämä ei mene solmuun vaikka kuinka perässään vetäisi.

Ja toisen kanssa kaikki toimii. Toisen kanssa joka kohtaan tulee solmuja. Jos minun elämäni olisi villapaita, sen keskikohta olisi niin tiukkaa että joka nyppylä erottuisi. Mutta onnellisena katsoisin muutamaa viime vuotta, jossa ote on löystynyt, jokaista pientä virhettä ei ole alettu korjata ja purkaa vaan on jatkettu eteenpäin. Ja ne hikiset välivuosien kerrokset ovat sinne muotoutuneet ja nekin ovat osa kokonaisuutta, juuri sellaisena kuin ovat.

Tätä kirjoittaessa en haaveile käsitöistä vaan seuraan ystäväni yhteisöllistä perhettä jotka miestä myöten virkkaavat. Jokaiselle löytyy oma malli, oma idea ja yhdessä on jämälangoistakin kiva tehdä jotain. Vanhoista langanpäistä löytyy yhteinen sävel.

Arja

Lisää uusi

Kommentteja (0)