Poimintoja... ajatuksistani diakoniatyössä
Jos voisin
jakaisin rikkaudet ja rakkaudet niin, että jokainen saisi jotakin.
Haluaisin uskoa,
että saamalla itselleen jotakin hyvää, meistä jokainen olisi valmis antamaan ja auttamaan. Skeptisyys minussa kuitenkin kertoo ahneuden vain lisääntyvän.
Epäilen,
että jatkamalla yksilökeskeistä elämäntapaamme vahingoitamme ihmisyydestämme jotain olennaista.
Toivoisin,
että jokainen ihminen voisi tuntea elämässään merkityksen ja tarkoituksen. Että tämä elämä ei ole vain hengissä pysymistä päivästä toiseen. Että jokaisen panosta tarvitaan.
Ihmettelen,
miksi olemme luoneet yhteiskunnastamme paikan, jossa avuntarvitsijan on nöyristeltävä ja suurenneltava ongelmaansa saadakseen apua.
Minusta on karissut ajatus,
että kaikilla lapsilla on lähellään edes yksi turvallinen ja hänestä välittävä aikuinen.
Unelmissani tekninen kehitys palvelisi ihmistä eikä toisinpäin. Nettiyhteyden omistaminen on nykypäivän avain yhteiskunnan ja työmarkkinoiden jäseneksi.
Minua nolottaa myöntää,
että ajattelen joskus ihmisen saaneen ansionsa mukaan. Mikä minä olen tuomaroimaan toisten tekoja ja valintoja?
Tunnustan toivovani lapsilleni parasta. Minun mielestäni se on hyväksyntää, toimeentuloa ja välittämisen tunnetta sekä saajana että antajana.
Pelkään
mitä tapahtuisi, jos pitäisi pärjätä peruspäivärahalla. En käsitä poliitikkojen typeriä kokeiluja, joissa he tulevat muka toimeen muutamalla satasella kuukaudessa. Missä asumismenot, missä sähkölasku, missä tv-lupa?
Olen pahoillani,
että joillakin lähimmäisilläni ei ole elämässään mitään mitä odottaa.
En ymmärrä loman ylenpalttista hehkutusta. Monen perheen heinäkuu on täynnä kireää ilmapiiriä, todellisuuden peittelyä ja toteutumattomia haaveita. Ja syksyllä lapsilta kysytään: "Mitä kivaa teitte kesällä?"
Ihailen ihmisiä, jotka omasta risukasastaan huolimatta jaksavat nähdä elämässään ja muissa ihmisissä jotain hyvääkin.
Olen kiitollinen,
että työni pitää jalkani visusti maassa ja muistuttaa päivittäin arkisista asioista, joista voin kiittäen iloita elämässäni.
Ilona

|