160911-IK: Poimintoja... kakkuloista

Poimintoja... kakkuloista

Tuli aika hankkia uuden ikkunat nenälle. Varasin ajan silmälääkäriin ja taivalsin vastaanotolle läpi alkusyksyn myrskyn. Jo yli kahdenkymmenenviiden vuoden ajan olen aika ajoin istahtanut saman lääkärin potilastuoliin ja antanut silmäni tutkittaviksi.

Tutkimus sujui hyvin, leppoisasti ja moniin kysymyksiini vastauksia saaden. Ikä oli tehnyt tehtävänsä; miinuksia vähennettiin. Ehkä jo seuraavaksi katson maailmaa monitehoisesti.

Pokien valinta on vaikeaa, koska silmälasit herättävät ainakin minussa paljon tunteita. Kuulolaite on käyttäjälleen tuiki tarpeellinen ja nykymallit ovat pienuudessaan ja huomiota herättämättömyydessään upeita apuvälineitä. Silmälasit auttavat käyttäjäänsä näkemään ja ovat myös kaikkien muiden nähtävillä.

Kiersin paikallisia liikkeitä etsien niitä "omia" pokiani. Sain palvelua - niin hyvää kuin huonompaakin. Minut otettiin liiankin hyvin palveltavaksi ja toisaalla sain ihan itsekseni ihmetellä. Selkeän käsityksen sain parituntisella kierroksellani siitä, minkä tyyppiset pokat haluan. Pari erittäin hyvää vaihtoehtoa hylkäsin minulle aivan liian tyyriinä.

Paikallisuuden ja suomalaisuuden tukeminen olisi mukavaa. Tuntuu, ettei valmistusmerkintöihin uskalla missään asiassa ehdottomasti luottaa. Tuskin ne kehykset kuitenkaan on Porissa tehty. Liikkeestä ostaessani tietysti tuen ainakin paikallisten työpaikkojen säilymistä.

Kotona upposin netin maailmaan. Jo kaksista rilleistäni tutuksi tulleen firman nettikatalogista tilasin kuudet sovituskehykset. Parin päivän päästä lasit saapuivat ja sain sovitella niitä rauhassa pari päivää ja kysellä mielipiteitä.

Mietin eri roolejani. Miltä diakonin pitäisi näyttää? Terapetin? Soitonopen? Vaimon? Äidin? Terapeutin lasit voisivat ehkä olla neutraalimmat kuin persoonallisen soitonopen. Toisaalta tämä äiskä ei haluaisi hukkua massaan. Vastaukseksi löysin vain, että kakkuloiden pitäisi näyttää minulta. Perheen kanta oli selvä. Kakkoseksi rankkaamani olivat heidän mielestään ykköset.

Odotettu paketti saapui eilen. Hyvästelin viisi vuotta palvelleet siniset lemmikkini ja vaihdoin uuteen aikakauteen, niihin perheen valitsemiin ykköspokiin. Nyt katselen maailmaa tummanpuhuvien mutta raikkaiden muovikehysten kautta, joiden valkoinen sisäpuoli avaa minulle näköalan vaalein maustein.

Hyvä näin, minun maisemaani tuli valoa heijastavia pintoja! Näillähän minä maailmaa katselen; mustaa, valkoista ja kaikkea siltä väliltä. Ja toivottavasti kohta terävästi; vielä linssien voimakkuuden muutos aiheuttaa aivoissa ihmetystä.

Luojan minuun luoma näkökyvyn heikkous on hoidettu. Vanhat lasit vien optikkoliikkeen keräykseen. Ehkä ne saavat vielä uuden kodin jonkun toisen nenällä kaukana maailmalla!

Ilona

Lisää uusi

Kommentteja (0)