| 090112-IK: Poimintoja... ajantajusta |
090112-IK: Poimintoja... ajantajustaVasta kevättalvella oikea vuosiluku alkaa pysyä muistissani. Tosiaan, nyt on vuosi 2012. Ajanlaskumme alku lienee vähän sinne päin, mutta tosiaan; nyt on vuosi 2012! Vuoden vaihtuminen joulukuun päätteeksi on minusta kummallista. Mikään muu kuin päivän- Kalenterivuoden käännyttyä seuraavaksi ja Facebookin aikajanan tullessa olen miettinyt oman elämäni ajanjaksoja. Millaisissa sykleissä näen elämäni? Syntymät ja kuolemat, omamme tietysti mukaan lukien, jaksottavat aikajanaa. Minä elän nyt 37. ikävuottani ja 15. äitivuottani. Onneksi en tiedä, monennettako kuolemaani edeltävää vuotta elän. Tämä ajanlaskutyyli vaatii aivojumppaa, sen verran vähän omalla iällä ja syntymäpäivällä on aikuisuudessa merkitystä. Mihin tapahtumiin peilaan historiaani? Toisten ihmisten syntymiin ja kuolemiin ainakin. Muutot lähemmäs ja kauemmas luovat uusia aikakausia. Itse muistan asioita paremmin tavaroiden kautta ja siksi entiset kodit tavaroineen, kangaskuoseineen, valokuvineen ja tuoksuineen näyttelevät tärkeää osaa menneisyyden muisteluissani. Työpaikat, yhteiskunnalliset asiat ja politiikka antavat ehkä muistoja muustakin senhetkisestä elämästä. Eräs mies muistaa tapahtumia ja vuosia kulloisenkin autonsa mukaan. Kyllä on menopelilläkin merkitystä! Ajattelen, että erityisesti vaikeat asiat määrittävät aikaamme. Sellaiset tapahtumat, joiden jälkeen elämämme on erilaista kuin ennen. Tapahtumat, joiden vuoksi olemme muuttuneet erilaisiksi kuin ennen, halusimmepa sitä tai emme. Ajanlasku päämme sisällä ei aina kulje kalenterivuoden kanssa yhtä jalkaa. Ajantajumme kulkee elämämme sykleissä. Niissä tapahtumissa, jotka tekevät elämästä elämän. On siivet ja lentää, ei pois pääse sentään? Aika. Siunausta vuoteesi 2012! Ilona
|













Toiseksi, laskee jonkun muunkin mies elämäänsä autojensa mukaan?