300112AP: Poimintoja...rajoista

Poimintoja… rajoista

Lapsuuteni painajaiset liittyvät aina karkaaviin lehmiin. Pahinta olivat hiehot. Niillä kun ei ollut järjen hiventäkään, kun ulos päästettiin. Seisoin äidin turvasaappaat jalassa omalla paikallani letkunpätkä kädessä ja muistin isän neuvot: anna niiden koskea lankaan. Anna niiden hakea rajat.

Sillä laitumella kiersi sähkölanka, alue oli aidattu. Lehmille ja hiehoille opetettiin rajat, joiden sisällä piti pysyä. Siitä oli merkkinä lanka. Aiemmin kun vanha navetta oli ollut kovin pimeä ja kun sieltä päästettiin karjaa ensimmäistä kertaa ulos niin lankaa korosti aina oranssit muovinpalat. Muuten valosta sokaistuneet lehmät eivät olisi huomanneet lankaa. Ne eivät olisi nähneet rajoja.

Samanlaiset rajat tarvin minäkin. Muutama ystäväni suunnittelee muuttoa ja uudessa asunnossa tutustutaan ensin huoneisiin, piirretään mieleen uuden kodin rajat. Työpaikalla meillä on tietyt rajat, joiden sisällä pysytään, enemmän ja vähemmän tarkasti. Joissakin asioissa hyvinkin tarkasti, katsopa vain, syötkö aina samassa kohdassa pöytää. Ainakin oma muki täytyy olla.

Teini-ikä on siitä kuuluisa, että lapsuuden rajat on viimeistään silloin rikottava. Ne ahdistavat. Uudet rajat täytyy saada itse laatia. Ja muutama vuosi meneekin ennen kuin rajat löytyvät. No, minulla taisi mennä hiukan enemmän kuin se yleinen muutama vuosi. Rajoja ei tuntunut olevan ja sitten kun niitä aloin laatia, huomasin todella, kuinka paljon turvaa rajat tuovat.

Jokaisella meistä on myös oma alue. Rajattu alue, jonne ei saa tulla ilman lupaa. Sinne voi päästää ihmisen, johon luottaa. Jokaisen ystävän kanssa rakennamme erilaiset rajat. Jo fyysinen läheisyys on jokaisen kanssa omanlainen; toinen tykkää halata ja toisen kanssa tuskin hipaistaan.

Tärkeintä on, että jokainen tietää rajansa. Uskaltaa vähän rikkoakin, ainakin niitä pienimpiä. Sillä mikä onkaan hienompaa kuin ylittää raja juuri sen verran, että turva säilyy, mutta seikkailuntunne herää.

turvallisesti Arja

Lisää uusi

Kommentteja (0)