02.03.09-AP: Poimintoja... minusta

Poimintoja… minusta

02.03.09-AP

Olen aina ollut tiukkojen päätösten ihminen. Ihminen, jolla on mielipide, jonka takana hän seisoo. Niin kauan kuin jaksaa. Suurista sanoistani huolimatta kävin autokoulun, menin naimisiin ja hankin visa-kortin. Viimeisimpänä tämän blogin pitäminen. Vain yksi on enää jäljellä: tiskit pesen käsin!

Periaatteistaan voi siis luopua hyvällä syyllä. Takin voi kääntää, jos vuorikangaskin näyttää hyvältä. Siispä päätin pitää blogia, mutta en kuitenkaan yksin. Kaksin aina kaunihimpi. Ja ainakin teksteilläni on varmuudella yksi lukija. Siinä on jo yksi syy kirjoittaa.

En ole koskaan halunnut olla kovin tavallinen. Siksi pidän blogiakin juuri siellä, missä sitä vähiten odotettaisiin eli seurakunnan sivuilla. Jo ikäni puolesta minut määritellään joukkoon, jonka ei uskota kuuluvan kirkkoon - eikä ainakaan sanovan sitä ääneen. Saati, että kirjoittaa siitä julkisesti.

Taidan olla kävelevä huutomerkki. Punapäinen tyttö, joka lähti etsimään seuraa ja löysi seurakunnan. Ei mikään huonompi saalis äidinkielen tunneilla hereillä olevalle. Sillä muutettuani Poriin etsin todellakin paikkaa, jossa voisin olla. Siis muuallakin kuin kotona.

Olen kotoisin pienestä maalaiskunnasta. Muutettuani Poriin etsin yhteisöä, jossa voisin olla se sama naapurin tyttö. Seurakunnassa opittiinkin pian tuntemaan minut tyttönä. Se on minulle luonteva rooli, sillä nuoriso- ja lapsityötä lukuun ottamatta olen usein joukon nuorin. Työssäni olen päivästä toiseen täti, joten tyttöys ei ole minun arvonalennus – päinvastoin.

Minua ei Poriin tuonut merenläheisyys. Läheisyys kyllä, nimittäin mieheni. Olen kuitenkin kotoisin läheltä merta. Onhan kotipaikkakunnaltani meren rannalle Kalajoelle reipas 30 kilometriä ja joki virtaa vielä lähempänä. Tulin kuitenkin Poriin asti oppiakseni uimaan. Ei, en oppinut sitä kirjeopiston kautta vaan kylpyammeessa. Eikä se järin suuri tuo meidän amme ole, hyvin mahtuu pikkuriikkiseen kylpyhuone-wc-yhdistelmään, jonne isompi ihminen joutuu menemään peruuttamalla.

Suuret ihmiset sanovat suuria ajatuksia. Minä lupaan yrittää tuoda esille myös niitä pieniä asioita. Niitä arjen pikkiriikkisiä murusia, jotka helposti epähuomiossa pyyhkii suoraan biojätteeseen lähempiä tarkastelematta. Mutta jos katsoisi tarkkaan, sieltä saattaisi löytyä helmi. Tai ehkä vain pieni naurunhippunen.

t. Arja

Lisää uusi

Kommentteja (3)

|02-03-2009 13:36:09 StinaP - Onnea uudelle blogille

Hyvä, että haluat kirjoittaa pienistä asioista. Olen huomannut, että monesti ne näennäisesti vähäpätöiset ovat loppujaan suuria ja tärkeitä, kun niille antaa sijaa elämässä.

Vastaa

|02-03-2009 15:16:37 Mari - Pieni on suurta

Hyvä, että elämän pieniä asioita huomioidaan täälläkin. Ensimmäisen blogitekstin perusteella tänne kannattaa tulla useamminkin :)

Vastaa

|04-03-2009 17:03:03 Ale - Hei

Ihanaa, että maailmasta löytyy tilastopoikkeuksia ja värikkäitä persoonia. He ovat juuri niitä poimintoja ja arjen pieniä piristyksiä, joita me kaikki tarvitsemme ympärillemme. Toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän, mutta aina kuitenkin. Ja kun elämä antaa lokaa niskaan lapiokaupalla, juuri ne pienet helmet ja persoonat pitävät meidät elämän syrjässä kiinni.

Kuullaan!

Vastaa

Seurakuntatyö

Etsi sivuilta

Poimintoja… minusta