09.03.09-IK: Poimintoja… perheestä!

Poimintoja perheestä!

Omaan elämäntilanteeseeni liittyen sana perhe tuo minulle heti mieleen lapsiperheen. Perheen elämä alkoi parisuhteen muodostamisesta ja sitten viivasta raskaustestissä. Mutta lapsiperhevaihe on vain osa elämää. Aion kuitenkin pysyä perheellisenä lopun ikäänikin. Mikä siis on perhe?

Wikipedian mukaan perhe on

”kahden tai useamman henkilön muodostama yhteisö, jossa usein vähintään kahden yksilön välillä on pitkäaikainen kiintymyssuhde”. (www.wikipedia.org)

No, totta varmaan tuokin. Tämä määritelmä ei rajaa pois juuri mitään. Samaan yhteisöön voi kuulua vaikka puolijoukkueteltallinen varusmiehiä. Opiskelijakämppikset mahtuvat mukaan; kyllä monivuotiseen kämppikseenkin kiintyy. Aikamiespojat vanhempineen, omaishoitajat…

Ymmärsin määritelmästä, että nuo vähintään kaksi, joilla on pitkäaikainen kiintymyssuhde voivat siis vaihtua. Uusperheet mahtuvat siis määritelmän perheisiin. Miten määritellään pitkäaikainen? Sana ”usein” on hätkähdyttävä. Mutta toden totta, ei kaikissa perheen kaltaisissa yhteisöissä välttämättä ole (aitoa) kiintymystä, vrt. esim. laitoksissa asuvat ihmiset.

Entäs etävanhemmat? Aikuiset, jotka saavat (kenties omasta halustaan huolimatta) tavata lapsiaan esim. joka toinen viikonloppu. Löytyykö viranomaiskaavakkeista kohtaa ”etäperheellinen tai etävanhempi”? Siviilisäädyissäkään eronnut ei aina sovi kuvaamaan erotetun tunnetta, eikä yksineläjän viitta sovi etävanhemman harteille. Pitääkö määritelmän yhteisön asua saman katon alla?

Paljon jättää määritelmä määrittelemättä. Miten ne lapsettomat sinkut tai vanhukset, jotka asuvat yksin? Em. määritelmään he eivät mahdu, mutta ovatko he perheettömiä? Moni sinkku kokee olevansa perheensä jäsen, lapsuudenperheensä. Vanhusten lapset ovat lentäneet omaan elämäänsä. Perhe mielletään isommaksi käsitteeksi kuin oman kodin seinät. Joku toinen puhuisi suvusta. Perheetön on aika ikävän kuuloinen sana. Kuka haluaisi olla perheetön, täysin osaton yhteisöstä?

Lisääntymisbiologia ei riitä. Geeniperimää ja verenperintöä ei määritelmässä edes mainita. Kiintymykseen sisältyy tunnetta ja yhteistä aikaa. Sukuaan ei voi valita, mutta omaan perheenperustamiseen (yhteisöjen luomiseen) meidän kulttuurissamme voi vaikuttaa.

Perhe ei ole pelkkää matematiikkaa. Kun kahdesta vanhemmasta syntyy jälkeläinen menee laskutoimitus näin: 1 +1 =3. Matikan kokeessa tästä tulisi väärinmerkki. Ihmissuhteissa on omat lainalaisuutensa.

Mihin tultiin? Perhe on käsite. Käsite ihmisistä, joiden keskinäinen vuorovaikutus, tunneilmasto ja elintavat luovat yhteisön. Sitä vielä mietin, tarvitaanko niitä ihmisiä vähintään kaksi? Ja mikä on yhteisö?

Terveisin Ilona

Lisää uusi

Kommentteja (6)

|08-03-2009 20:12:02 Arja

Entä sitten, kun perhe vaihtuu? Jos rakennat oman perheen, joudutko luopumaan lapsuuden perheestä vai voiko olla kahden perheen jäsen yhtäaikaa?

Voiko maistraatissa käydä tekemässä eroilmoituksen, haluan erota perheestä, koska löysi naapurista paremman?

Joskus tuntuu, että teemme liian ahtaat seinät oman perheemme ympärille. Koska asun kaksi mieheni kanssa, olen kyllä valmis ottamaan perheeseemme mukaan ainakin pari hyvää ystävää. Ja muutaman lähisukulaisen ja... Jos perhekäsitykset muuttuvat, siinä samassa saa kyllä muuttua myös perheenmääritelmä.

Sitä paitsi, miksi suomenkielessä meillä käy vieraita? Harvemmin tarjoan keittiössäni kahvia tuntemattomille.

Vastaa

|09-03-2009 19:40:01 RS

Niinpä... ja miksi kaapissa pitäisi olla sitä vierasvaraa ja sitten vielä isäntäväen täytyis yrittää olla sillain vieraskoreita?

Lontoonmurteella tuo on aika selkeätä: guest on tuttu ja odotettu kyläilijä, stranger taas jotain aivan muuta...

Vastaa

|09-03-2009 23:21:19 ile

Oli hyvää kuvausta siitä, kuinka käsitteet eivät kuvaa kaikkea.
Noista sanoista perhe - vieraat. Luulen sen tulevan tästä meidän suomalaisten hieman jurosta ja etäisestä suhtautumisestamme toisiimme, meille tärkeisiinkin ihmisiin.

Vastaa

|10-03-2009 11:34:14 StinaP - Kotona-kotona

Kyllä lapsuuden perhe on yhtä lailla minun perheeni edelleen. Kaverilta opin termin "kotona-kotona", eli kun olen vanhempieni luona, olen "kotona-kotona". Omassa nykykodissani olen sitten "kotona".

Kerrostalomme alaovi on nykyään lukossa, mutta ovipuhelimet puuttuvat. Miten meille voi edes tulla kyläilemään, kun sisäänpääsy on tehty niin hankalaksi? Ex tempore -vieraat olisivat muuten ihan tervetulleita.

Vastaa

|10-03-2009 14:43:53 TM

Miksi täytyy alkaa erikseen määritellä perhettä? Eiköhän jokainen ihminen tiedä sydämessään oman perheensä.

Ei voi sanoa, että sinun perhe on se ja se. Jokaisella on oma kuvansa omasta perheestä. Joku voi, jopa luetella koiransa perheeksi, jos vaikka erinäisistä syistä ei ole vanhempia/lapsia/sukulaisia tai ei vain voi kutsua heitä perheekseen.

Eri asia on sitten jos tarvii määritellä perhe johonkin viralliseen paperiin, mutta perhe on pään sisällä ja sydämessä. Ei sen tarvitse olla paperilla.

Vieras ja "vieras" tarkoittavat eri asiaa. Eli samalla sanalla voi olla kaksi eri tarkoitusta ja eiköhän kaikki sen ymmärrä. Englannissa tähän tarvitaan kaksi sanaa, Suomessa ymmärretään kumpaa tarkoitetaan asia yhteydestä.

Vastaa

|10-03-2009 19:33:07 Ilona

Nii-in, mihin tällaisia sanojen määritelmiä oikeastaan tarvitaan? Asiat vois antaa olla just kun ne on, eikä takertua epäolennaisuuksiin.
Mutta määritelmiä tarvitaan ainakin, kun mietitään mitä on esimerkiksi perhetyö, perheiden tukeminen, perheohjelma, perheneuvola, perhepoliittinen selonteko... Kohderyhmä on ensin avattava, jotta teko/työ voidaan kohdentaa oikein.

Perheet ovat muuttuneet ja yhteiskuntakin muuttuu. Kirkonkin on kohdattava ihmiset heidän elämäntilanteessaan. Perhe ei ole enää vain tyypillinen isä, äiti ja 2 lasta (poika vähän vanhempi kuin tyttö).

Tärkeintä lienee, että pidämme huolta sekä perheistämme että muista läheisistämme, itseämmekään unohtamatta!

Vastaa