14.3.09-AP: Poimintoja... Läsnäolosta

Poimintoja… läsnäolosta

Oletko tavoitettavissa 24/7 eli viikon jokaisena tuntina, ellei akku petä? Vastaatko jokaiseen numeroon, siihen tuntemattomaankin? Kuittaatko jokaisen sähköpostin ja loman ajaksi säädät lomavastaajan tekemään sen puolestasi?

Nykytekniikka mahdollistaa sen, että olemme kaiken aikaa tavoitettavissa. Kenelle vain voi soittaa, puhelukulttuurin pitäisi kukoistaa ja tekstiviestejä voi lähettää missä ja kenelle vain.

Tekniikan ihanuus – ja kurjuus. Illalla suljen puhelimen ihan siitä virtanappulasta. Lähden lenkille ja kännykkä unohtuu pöydälle. Mikä autuas hiljaisuus.

Haluaisin olla sataprosenttisesti läsnä. Haluaisin olla ihminen, joka on tavattavissa. Eikä se tarkoita sitä, että vastaan joka soittoon. Haluan keskittyä juuri siihen hetkeen ja ihmisiin, jonka kanssa keskustelen. Eikä siihen tarvita kolmatta – puhelinta.

Olen kalenterin orja ja jos minun kanssani haluaa kahvitella, kannattaa varata aika. Kuulostaa julmalta, mutta on arkea monelle vuorotyötä tekevälle. Eikä minusta kaikki suunnitelmallisuus ole pahasta.

Toisinaan tekee hyvää varata oikein kalenterista aikaa itselle. Vedän henkselit koko päivän päälle, jotten suunnittele mitään menoa. Ja kun tuo päivä koittaa, ah, ei velvollisuuksia. Voin käpertyä sohvalle ja vihdoin on aikaa keskustella itseni kanssa. Ilman puhelinta.

Pitkällisen pohdinnan ja omantunnon tuskien jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että on parempi olla välillä erossa puhelimestaan ja sulkea tietokone. Silloin kukaan ei voi häiritä väärään aikaan. Kun pidän puhelimeni päällä vain oikeaan aikaan, ei kenenkään tarvitse edes kysyä, soittaako pahaan aikaan. Minulla on aina silloin aikaa, kun vastaan puhelimeen. Siinä on hyvä päämäärä ja sitä kohti haluan yrittää.

”Paasto ei ole kuitenkaan vain luopumista, vaan se on myös aikaa jolloin voimme tehdä konkreettisia hyviä tekoja.” Ote Nuorten keskuksen sivuilta. Minun paastoni on tänä vuonna sitä, että haluan olla läsnä, en aina, en joka hetki, vaan silloin, kun se on tärkeää. Joten en ehkä vastaa tänään, kun soitat, mutta lupaan olla tavattavissa, kun seuraavan kerran kohtaamme.

Terveisin Arja

Ps. Tämän blogitekstiä kirjoittaessani vastasin kerran puhelimeen ja lähetin kolme tekstiviestiä. Ihminen ei ole täydellinen, mutta tavoitteita voi aina asettaa.

Lisää uusi

Kommentteja (2)

|16-03-2009 12:49:25 StinaP

Minulle riittää, kun olen työajan tavoitettavissa. Itse laitan harvoin puhelinta kiinni, mutta äänettömänä se on usein. Yksi vaihtoehto on profiilit, jotka sallivat vain esim. lasten puheluiden hälyttämisen. Niinä hetkinä, kun haluan olla rauhassa, mutta olen vastuussa muualla huitelevasta lapsesta, tällainen tekniikka on aika kätevää.

Mutta mistä tietää, vastaako toinen ihminen puhelimeen vain 24/7-pakosta? Jos minä vastaan vain silloin kun mulle passaa, voinko automaattisesti olettaa samaa hänestä ja jättää kysymättä "häiritsenkö, ehditkö puhua?"

Vastaa

|16-03-2009 19:51:34 Ilde

Jännä on ajatella nykypäivän lasten suhtautumista tavoitettavuuteen. Jäkätin lapselleni kun hän nousi kesken ruokailun pöydästä ja vastasi kännykkäänsä. Jäkätin kunnes tajusin, että näinhän me vanhemmatkin taidamme usein toimia...
Utopialta lapsista tuntuu se, että meidän piti lapsena soittaa kaverin kotiin ja ehkä uskaltaa jutella lankapuhelimessa hetki kaverin vanhemman kanssa pyytääksemme kaveria puhelimeen. Sellaista se oli "ennenvanhaan"!
Pahaa tekee myöntää, mutta en osaa olla kännykän tavoittamattomissa.

Vastaa