|
24.3.09-IK: Poimintoja ….perheen sääennusteesta |
|
Poimintoja …. perheen sääennusteesta Mikäs sen mukavampaa, kun perhesuhteissa aurinko paistaa? Perheenjäsenten välinen kiintymys näkyy ja tuntuu. Arkipäivää on hyvä kulkea toisen kanssa. Tuulenvire ja muutama pilvikään rahahuolien tai arkipäivän hankaluuksien muodossa ei perhepurtta kaada.
Sateessa kastuu ja roolit huuhtoutuvat pois. Kotona soisi jokaisen saavan olla oma itsensä toisten huomioonottamisen rajoissa. Jokaisella perheenjäsenellä pitäisi olla mahdollisuus vetäytyä välillä omiin oloihinsa. Turvallinen tunne omasta paikasta kodin ilmapiirissä lisää itsetuntoa ja itseluottamusta.
Ukkonen käy kylässä aika ajoin (jännä sana tuo ukkonen: ukko/Jumala? jyrähtää..). Riidoissa on hyvätkin puolensa. Itsensä puolustaminen ja oikeuksiensa vaatiminen on tärkeä taito. Perheessä yhtä tärkeää on toista puolitiehen vastaantuleminen. Riitojen sanotaan puhdistavan ilmaa. Ukkosen ja sovinnonteon jälkeen on ihanaa nauttia ilman raikkaudesta ja kosteudesta. Jatkuva riitely on asia erikseen. Kenenkään mielenterveydelle ei ole hyväksi, jos kotiinsa, turvapaikkaan, ei voi palata levollisin mielin.
Lapset kasvavat perheen tunneilmastossa riippumatta siitä asuuko perhe saman katon alla. Tuttu lause on, että ”isän ja äidin suhde on lapsen koti”. Viime blogissani yritin määritellä perhettä siinä juuri onnistumatta. Mutta tästä olen varma: lapset imevät itseensä koko ajan tunteita, toimintatapoja ja kokemuksia kuuntelemalla ja aistimalla vanhempiaan ja heidän vuorovaikutustaan. Näitä tunnekokemuksia kannamme mukanamme koko elämämme ajan.
Lapset tietävät vanhempiensa ja läheistensä asioista paljon enemmän kuin me aikuiset luulemmekaan. Mutta väärinkäsityksiä tapahtuu. Lapsia ei tule ottaa mukaan osallisiksi aikuisten ristiriitoihin, mutta tilanteita tulee selvittää ja sanottaa lapselle. Onko lapsi syyllinen asiaan? Onko asia sovittu? Lapsi jää helposti sivuun kysymystensä, pelkojensa ja epävarmuutensa kanssa.
Yhteiskunta ja kirkko tarjoavat paljon tukitoimia. Löytävätkö perheet tukea tunneilmaston jäähtyessä (tai lämpötilan liikaa noustessa)? Jaksavatko etsiäkään? Tulevatko tukitoimet riittävästi ihmisiä vastaan arkipäivässä? Informaatiotulva tuntuu hukuttavan apua tarjoavia tahoja. Toisaalta meissä elää voimakkaana perheen asioiden pitäminen oman kodin seinien sisällä, mutta miksi? Perheiden ja vanhempien oikea-aikainen tukeminen on huomattavasti helpompaa ja halvempaa, kuin aikuisten hoitaminen esim. terapiassa lapsuudessa saatujen vääristymien oikaisemiseksi ja uusien ajatusmallien opettelemiseksi.
Päivä ei voi aina paistaa. Lasten lojaalius vanhempiaan kohtaan on häkellyttävää. Tulevien sukupolvienkin on opittava kestämään myrskytuulia. Itse vanhemmaksi tultuaan ymmärtää ehkä paremmin omien vanhempiensa ratkaisuja, virheitäkin. Arjesta selviäminen on välillä todellista tarpomista sohjossa, joskus ihan umpihangessakin.
Kevään puhkeamista odotellessa
Ilona
|
Viestintäpalvelut 
