27.4.09-AP: Pomintoja...todellisuudesta kaapin sisältä

Poimintoja… todellisuudesta kaapin sisältä

Viime päivät olen elänyt hiukan toisessa todellisuudessa. Jalat kun ei maassa oikein tällä naisella pysy, välillä mennään pää pilvissä, välillä tukka hipoo varpaita. Todellisuudentaju on asia, jota olen koko elämäni ajan miettinyt. Mitä se todellisuus oikein on? Onko se sama kuin rationaalisuus, järkiperäisyys. Siis se, mitä aikuiselta odotetaan?

Kiitos isäni, olen aina ollut kovasti käytännön ihminen. Asiat on helppo jakaa arkielämässä niihin oikeisiin asioihin ja sitten siihen hömppään. Myönnän, iän myötä tuo hömppä on saanut tilaa elämässäni, hyvä niin. En ole koskaan ollut niin aikuinen kuin 13-vuotiaana.

Muutama vuosi sitten olin mukana aloittelemassa seurakuntarajat ylittävää nuorten aikuisten seurakuntailtoja. Törmäsin tuolloin ensimmäistä kertaa kunnolla sanaan armolahjat. Olin sanan kyllä kuullut ja pistänyt ehkä sinne hömppäpuolelle aika nopeasti. Uteliaana siis astelin paikalle, kun illan teemana oli armolahjat.

Ja että minullakin armolahja? En ollut koskaan ajatellut, että palvelutehtäväni seurakunnassa voi liittyä armolahjaan. Se, että luen mielelläni ja suht selkeästi mikrofoniin Raamatun tekstejä, olisi armolahja. Tai tämä, kun kirjoitan näistä asioista täällä blogissa. On siis paljon oppimista minullakin. Hyvä niin. Sitä kun välillä kuvittelee tietävänsä asiat niin paljon paremmin kuin joku muu.

Armolahjat taitaa olla sellainen asia, jota me ”tavisevlutit” ei niin kovasti hehkuteta. Viime kesän Espoon Herättäjäjuhlat toikin esille termin kaappikörtti. Taisi osua ja upota. Sillä en minäkään kovin helposti uskostani puhu.

Ainakin mieluummin kirjoitan ja luen sitten kommenttinne, kunhan ei tarvitse silmiin silloin juuri katsoa. Taitaa tämä koko seurakunnallinen blogismi olla körttien keksimä tapa ”puhua” uskosta – kasvottomana ja kliinisesti oman näyttöpäätteen takaa.

Jos nyt kuitenkin haluat uhmata, älä jätäkään viestiä kommenttiruutuun, vaan ota hihasta kiinni, kun kävelet ohi. Olisihan se aika jo minunkin tulla kaapista ulos…

Terveisin Arja

Lisää uusi

Kommentteja (5)

|28-04-2009 12:33:54 StinaP

Mun kokemukseni armolahjoista ovat enemmänkin niitä kielilläpuhumista, profetoimista ynnä muuta. Mutta myös näillä maallisemmilla on paikkansa. Muistan 15-vuotiaana siivonneeni leirillä vessoja ja puolivakavissani sanoneeni, että tämä on minun palvelustehtäväni.

Ei ole väliä, mitä tekee, kunhan kokee sen omaksi paikakseen. Meitä kaikkia tarvitaan, olemmehan kaikki osa Kristuksen ruumista.

Vastaa

|28-04-2009 16:55:19 StinaP - Vielä vähän lisää

Missä menee raja siinä, kuinka paljon usko voi olla esillä arkipäivässä ilman että se loukkaa, ahdistaa, häiritsee lähipiiriä? "kyllä sunkin pitäis tehdä parannus" ja "kävin eilen jumiksessa" ovat kaksi ihan eri asiaa.

Tottahan se toinen osapuoli voi sanoa, että ei halua kuulla, mutta kovin kohteliaina me yritämme etukäteen arvailla toisen mielipidettä ja käyttäytyä sen mukaan.

Miksi osa meistä on kaapissa? Häpeämmekö? Koetammeko olla loukkaamatta? Yritämmekö olla jotenkin neutraaleja?

Vastaa

|28-04-2009 17:03:35 Arja

StinaP, osuit asian ytimeen. Aloittaessani blogistina ja edelleen mainostan facebookissa omassa profiilissani tätä blogia. Olen saanut ja saan koko ajan lisää kommentteja siitä, että tuttavat ovat yllättyneitä seurakuntayhteyksistäni. En ole siitä kovin monelle kertonut, jos ei ole suoraan kysynyt.

Vastaa

|21-03-2010 13:26:32 Peikko - Armolahjoista

Armolahjoilla tarkoitetaan kielilläpuhumista, parantamisen armolahjaa tai profetoimisen armolahjaa yms. Tuskin lukutaito on mikään 'armolahja'..No sinäkin olet vain ihminen. XDDDDDD

Vastaa

|21-03-2010 19:01:15 Arja - Armolahjoista

Jari Rankista lainaten vastaan kyllä, että se lukeminenkin on armolahja. Rankinen kuvailee armolahjoja näin:
"Osa on sellaisia, että olemme saaneet ne jo silloin, kun Luojamme teki meidät ja varusti meidät niillä lahjoilla, joilla varusti. Lahjan saanut voi laittaa lahjansa palvelemaan seurakuntaa ja siinä tapauksessa on oikein puhua armolahjasta. Esimerkiksi musikaalisuus on tällainen lahja. Tai kyky johtaa tai kyky opettaa."

Eli sekin on armolahja, kun tänään näin monta kuorolaista, jotka upeasti ylistivät Jumalaa Keski-Porin kirkossa Yhteisvastuukonserissa. Heidän musikaalisuutensa on armolahja.

Olemmehan siis Peikko armollisia myös toisillemme emmekä ala leikkelemään sanoja ja kinaamaan niistä.

Vastaa