22.5.09-AP: Poimintoja... suvaitsevaisuudesta

Poimintoja…suvaitsevaisuudesta

Vaniljajäätelö ja sininen väri on minusta yök. Jos on olemassa muutakin kuin vanilja, siis jotain, missä on väriä ja makua, miksi joku valitsee juuri vaniljan. Eihän se ole edes kunnon maku. Värikin valkoinen – onko valkoinen edes väri.

Entä sitten sininen lempivärinä? Voiko tylsempää olla! Mietin, onko ihminen, jonka lempiväri on sininen, tyhmempi kuin hän, jonka lemppari on vihreä. Vihreä kuvastaa kuitenkin jotain uutta, kestävää. Sininen, hailu sävy ilman kunnon pontta.

Lempiväri on asia, jolla on merkitystä. Se antaa jokaiselle oman persoonallisen tyylinsä, määrittelee ihmisen sisimmän ja sen, mitä hän ajattelee muun muassa minusta. Se, että lempiväri on sininen, se kertoo jotain siitä välinpitämättömyydestä toista kohtaan.

Minulla on vahvoja mielipiteitä ja minä tahdon sanoa ne ääneen. En jää hautomaan niitä aamukahvilla, vaan olen päättänyt mennä Porin torille kuuluttamaan ne kaikille. Ehkä kirjoitan jopa lehden mielipideosastolle, lähetän kyselyn eduskuntaan ja perustan ryhmän facebookiin. Tämä asia ei saa jäädä tähän. Sillä onhan tyhmemmistäkin asioista tehty nykymaassa adresseja ja kansalaisaloitteita.

Olenko minä suvaitsematon? Mitä on suvaitsevaisuus?

Kansan Raamattuseuran kolumni ilmestyi näyttöön googlattamalla sanoja suvaitsevaisuus Raamatussa. Siinä Hanna Mithiku pohtii, miksi suvaitsevaisuus liittyy aina johonkin vähemmistöön. Jos joku sanoo suvaitsevansa minut, olenko silloin jotain erikoista, erityistä, jotain, mitä pitää erikseen suvaita.

Sanahelinästä huolimatta tärkeintä ovat teot ja se, kuinka elää. Ei väliä sillä, käytänkö itsestäni sanaa suvaitsevainen vai en, tärkeintä on se, miten kohtelen lähimmäistä. Ehkä olisi aika unohtaa keskustelu suvaitsevaisuudesta ja alkaa todella välittää.

Suvaitsevaisuus on sanana noussut arvoon arvaamattomaan. Enää ei uskalla olla mitään vastaan tai edes puolesta, ettei leimaantuisi. Välillä on niin vaikea olla viisas, kun kuitenkin on vain pieni ihminen.

Pohtii Arja

P.s. Keskustelupalstoja ovat viime viikkoina täyttäneet Kirkon suhtautuminen siihen ja tähän. Ei ehkä ihan siniseen ja vaniljaan, mutta melkein…

Lisää uusi

Kommentteja (4)

|27-05-2009 23:39:45 Ilona

Jänskää on sekin, että niin lempiväri kuin lempimautkin voivat muuttua ajan saatossa. Käykö mielipiteillekin niin? Onko suvaitsevaisuutemme äärimmillään parikymppisenä vai vasta elämää ja eri makuja enemmän kokeneena? Mielenkiintoista...

Vastaa

|01-06-2009 13:16:16 StinaP

Määrittelisin suvaitsevaisuuden jotenkin niin, että kaikilla on mahdollisuus olla oma itsensä, kunhan lakeja noudatetaan eikä ketään sorreta.

Itse näen sinisen värin taivaan ja veden värinä. Taivas muistuttaa Jumalasta ja iankaikkisesta elämästä, joen virtaus taas siitä, että ei pitäisi jäädä junnaamaan paikoilleen, ei tässä maallisessa elämässä eikä hengellisessäkään.

Ja mitä tulee vaniljajäätelöön, siitä saa hurjan hyvää lisäämällä sekaan vaikka kaakaojauhetta, kahvia tai mansikkahilloa - nimimerkillä tykkään sinisestä väristä ja vaniljajäätelöstä, mutta suvaitsen myös teitä, jotka ette niitä kannata :)

Vastaa

|10-06-2009 17:31:18 Ale

Voi ei, minä tykkään vaniljajäätelöstä ja sinisestä. Mutta onneksi pidän myös ja Trio-jäätelöstä ja aniliinista, joten ystävyytemme on pelastettu :D

Kirjoituksesi sai minut miettimään, että onko suvaitsematon ihminen itsekäs? Saako ihminen yleensäkään olla itsekäs? Viimeaikaisten tapahtumien jälkeen olen opetellut itsekkyyttä ja omien mielipiteiden oikeutta. Vaikka se tekee itsetunnolle hyvää, tunnen silti olevani aikamoinen ilkimys ja huono ihminen. Itsekkäänä omine mielipiteineni tunnen olevani suvaitsematon ja tekeväni väärin lähimmäistä kohtaan. Siksipä annan useinmiten toisille periksi, vaikka silloin tunnen tekeväni itseäni kohtaan väärin. Tässä onkin minun dilemani: miten rakastaa sekä lähimmäistään että itseään? Ollakko suvaitsevainen vaiko suvaitsematon? Niinpä...

Vastaa

|10-06-2009 18:00:59 Arja

Ale, kirjoitat asiaa.

Minusta on tärkeää huomata se, että liika mukautuminen ja toisten ehdoilla eläminen ei ole enää hyväksi. Jonkinlainen itsesuojeluvaisto on pidettävä ja terve itsekkyys. Liian kilttina ei pärjää tässä maailmassa.

Tästä on kirjoitettu varmaan viisaasti ja hienosti, mutta juuri unohdin ne hienot sanat. Mutta idea on siis, että jokaisen täytyy myös muistaa, että on ainutlaatuinen ja oman elämänsä tärkein päättäjä.

Vastaa