| 16.6.09-AP: Poimintoja...keräilystä ja mummuista |
Poimintoja… keräilystä ja mummuistaHarrastaminen ja keräily ovat olleet minulle aina hankalia asioita. ”Mitä sinä harrastat”, ”Kerro harrastuksistasi” ovat varmaan ainekirjoituksen käytetyimmät otsikot. Hyppäsin ne aina yli, koska en mielestäni harrastanut mitään. Mutta jos joku olisi kysynyt, mistä sinä pidät, mikä on intohimosi, olisin tiennyt heti. Lukeminen ja kirjoittaminen. Mutta en pitänyt niitä harrastuksena, koska niiden takia ei kokoonnuttu kerran viikossa, ei säästetty viikkorahaa tai tutustuttu uusiin ihmisiin. Ne olivat enemmän yksinäisen kesäyön intohimoja. Keräily sitten. Jokainen keräsi kiiltokuvia ja tarroja pienenä, mutta ei se ollut sellaista keräilyä, josta olisi voinut mennä Pikku kakkosen haastateltavaksi. Ehkä kuukauden jaksoin kerätä kirjepapereita, sitten aloin käyttää niitä. Koppakuoriaisiakaan en kerännyt koskaan. Eikä minun ikäluokkani edes kasveja. Tänään vein eräälle iäkkäälle sukulaisnaiselle kirjan, jonka hän toivoi minun tuovan. Laitoin ystävälleni tekstarin, että sain uuden mummun lisää mummukeräilyyni. Nykyään kerään mummuystäviä. Olen lapsuuteni elänyt kolmen mummun ympäröimänä. Yksi oli isän äiti, toinen isän täti ja kolmas äidin äiti hiukan kauempana. Lapsesta asti totuin toimittamaan mummujen asioita, kertomaan syvimmät salaisuuteni mummuille ja aina oli paikka, minne mennä, jos kotona oli tyhmää. Mummun ystävät olivat myös minun ystäviäni. Siksi kai viihdyn seurakunnassakin, siellä on aina muutama mummu, joiden kanssa voi jutustella. Niinpä olenkin alkanut keräileen ystävämummuja. Iäkkäitä naisia, joita voi autella, joiden luona voi käydä ja joiden kanssa on helppo olla. Meidän jokaisen sisällä asuu pieni mummu, siihen lujasti uskoen Arja |










Lisää tarinaa seuraavassa kirjoituksessani.