Poimintoja… siitä mitä toiset tekee

Harva esittelee itsensä tyypiksi, joka tekee kaiken kuten muut. Tilastojen mukaan se tarkoittaisi, että vaihtaisi hammasharjan keskimäärin kerran vuodessa ja siivouspäivä kuuluisi olla perjantai, mutta sanonnan ja kokemuksen mukaan, laiskalla on kiire lauantaina.

Jostain kumman syystä meillä on kyllä käsitys, miten kuuluisi elää. Oikealla kysymyksen asettelulla saamme varman vastauksen, miten ei ainakaan naapurin/sukulaisten/mummojen/lasten kuuluisi käyttäytyä. Jo Raamatun kirjoittamisen aikaan mietittiin sitä hirsi ja malka juttua toisen silmässä.

Tällä kaikella koetan saada sinua rakas lukija (kyllä, teitä kuulemma, ainakin tilastojen mukaan, on) ymmärtämään, kun seuraavaksi kerron, kuinka minustakin tuli sellainen kuin muut. Minä nimittäin matkustin a) pois kotoa b) lentokoneella c) muutamaksi päiväksi d) vieraaseen maahan. Kyllä ja olen siitä ylpeä. Tunnen itseni lähes normaaliksi nyt.

Teljän ystävyysseurakunta Unkarin Egeristä lähetti ystävällisen kutsun ja lähdimme kahdeksan hengen voimalla Unkariin. Uskaltauduin mukaan, koska matka oli lyhyt, porukka kovin osaava ja homma muutenkin tuntui olevan hallinnassa. No, myöhemmin kävi ilmi, ettei meistä tainnut kukaan olla se, joka passin mukaan väitti olevansa, mutta kuitenkin.

Ei, en ole lähdössä ensi kuussa uudestaan. Mutta hiukan matkakärpänen puraisi. Uskallan ehkä jonakin toisenakin vuonna. Olen aina kateellisena kuunnellut niitä, jotka käyvät opiskeluvaihdossa, au pairina, kielikurssilla. Minä voisin mennä ’päivä lentokentällä’ –kurssille näin aluksi. Ehkä sen jälkeen uskaltaisin jopa kokeilla ’päivä Tallinnassa’ –matkaa.

Kyllä, olen tuntenut itseni jotenkin huonommaksi ihmiseksi, kun en ole matkustanut. Kun vihdoin jossain vaiheessa elämää ymmärsin, että en edes halua matkustaa, se hiukan helpotti. Yhtäkkiä saman asian voin kääntää eduksi. ”Juu, mä kiertelen Suomea, haluan tietää enemmän omasta maasta ja kulttuurista ennen kuin menen rajan ulkopuolelle”. Ei taida toimia. Tällä periaatteellahan kaikkien pitäisi olla kiinnostunut ev.lut. kirkostakin ensin ja sitten vasta tutustua muihin uskontoihin. Ja tilastot näyttävät sen olevan hiukan eri tavalla.

Unkarin matka oli hieno. Lyhyt, mutta juuri siksi uskaltauduin matkaan. Ohjelmaa oli paljon, tutustuimme niin paikalliseen elämään kuin seurakuntaankin. Näimme omin silmin, missä tilassa Egerin evankelis-luterilainen kirkko ja seurakunta elää. Ehkä nyt on hiukan helpompaa koordinoida ystävyysseurakuntatyötäkin.

Tänä kesänä näin paljon muutakin. Mutta vielä on näkemättä se kesän kaikkein hienoin asia: pikkutyttö, joka syntyi veljeni perheeseen. Onnea ja siunausta uudelle sukulaiselle.

Arja

• Lisää uusi

Kommentteja (1)

• |26-08-2009 01:40:54 Ile
  Ei tätä pelkästään tilastojen mukaan lueta(:
  Vastaa

Kirjoita kommentti

Yhteystietosi:

Nimi:

Sähköposti:

Kommentti:

Otsikko:

Viesti:

_SECURITY

Ole hyvä ja kirjoita roskapostinestokoodi jonka näet kuvassa.

Powered by !JoomlaComment 4.0 beta2