20.8.2009-IK: Poimintoja... isomman oikeudesta

Poimintoja… isomman oikeudesta

Viime aikoina olen kokenut maailmaa heikon ja hitaamman roolista. Olen kulkenut tilanteissa, joissa suuremmat ja mahtavammat ovat jyränneet ohi. Olen pelännyt jääväni puristuksiin. Olen tuntenut itseni niin hitaaksi, että muiden on ollut pakko päästä ohitseni.

Samanaikaisesti olen saanut tuntea nenässäni kesän ja lähestyvän syksyn tuoksuja. Olen nauttinut kesätuulen vilvoittavista henkäyksistä. Olen tuntenut hallitsevani omaa elämääni. Oman arvoni ymmärtäen olen ylpeästi ollut se, joka olen. Skootterikuski.

Maailmaa voi nähdä, kokea ja tuntea monin tavoin. Liikenne kuvastaa maailmaamme. On pieniä ja isoja, vanhoja ja uusia, luvattomia ja luvallisia, muista välittäviä ja itsekeskeisiä. Pienen kaksipyöräisen selässä maailma näyttäytyy tasan erilaisena kuin henkilöauton kyydistä. Rekan hytissä istuminen tuo jo valtaa; isommalla on oikeuksia!

Miksi tähän maailmaan eivät mahdu sulassa sovussa kaikki erilaiset kulkijat? Miksi toisen erilaisuus on uhka eikä rikkaus? Miksi pientä koululaista kiusataan vääränvärisistä lenkkareista tai miksi pitkäaikaistyötön voi kokea itsensä toisen luokan kansalaiseksi? Elämämme kuitenkin kulkee samaan suuntaan, kohti loppuaan.

Ohi ja lujaa. Siinä kaikessa lyhykäisyydessään monen resepti heikomman kohtaamiseen. Lapsi oppii tämän jo takapenkillä. Pelätäänkö heikkouden tai epäonnistumisen tarttuvan? Jokainen meistä on omalla tavallaan heikko ja epäonnistuja, kukin vain eri asioissa. Miksi jo pikkulapsen on oltava kiltti mutta reipas?

Mikromaailmaa eletään perheissä. Perheissä elää ja kasvaa heikompaa ja vahvempaa versoa. Löytyy kiilaajaa ja sovittelijaa. Toinen tarvitsee enemmän rohkaisua ja suojelua, toista pitää toppuutella. Tukea ja turvaa, niitä tarvitsee pieni taimi. Sukupolvien ketjussa kulkee moni asia, myös taloudelliset arvostukset. Sukunsa hyväksyntää voi olla vaikea kokea, jos valitsee kovin erilaisen elämäntavan. Joka suvusta löytynee näitä eri tavalla valinneita. Annammeko heille tilaa vai olemmeko sittenkin kateellisia heidän rohkeudestaan elää toisin?

Onko heikkous huono asia? Kasvatuksen ja elämässä pärjäämisen mittariksi heikkous sopii huonosti. Vahvuutta arvostetaan, itsensä voittamiseen kannustetaan. Heikon toivotaan muuttuvan vahvemmaksi, yhteiskuntaa paremmin palvelevaksi. Ulkoisesti isot ja vahvat taitavat olla sisimmässään kaikkein pienimpiä. Tästäkö Jeesuksen sanat ensimmäisistä ja viimeisistä puhuvatkin?

Heikkona olemisessa on puolensa. Empatiakykyyn tarvitaan heikkouden kokemusta. Avun pyytäminen on sallitumpaa. Nenässään voi tuntea reilummin elämisen tuoksut; sen kivut, vaikeudet ja pienetkin voitot. Kypärä päässään voi tuntea itsensä suojatummaksi ja vahvemmaksi. Liikennesääntöjen tunteminen auttaa puikkelehtimisessa vahvempien seassa. Ja renkaan alla pysyy kosketus elämän rosoihin; asvaltin kuoppiin ja viemärinkansiin. Suosittelen.

Terveisin
Ilona

Lisää uusi

Kommentteja (0)