| 10.9.2009-AP: Poimintoja… vastuusta harteillani |
Poimintoja… vastuusta harteillaniBlogikirjoittamisen myötä olen ottanut yhä näkyvämmän roolin seurakunnan toiminnassa. Tärkein muutos on ollut kuitenkin avoimuus: puhun omasta uskostani ja kirkkoon kuulumisestani julkisesti. Se on virittänyt keskusteluja uudelle tasolle. Olen puhunut hengellisestä asioista yllättävissä tilanteissa. Ja mikä hienointa, olen huomannut, ettei tämä ”ulostulo” ollut sittenkään yllätys läheisilleni. Saan myös palautetta. Olen yhtäkkiä ihminen, jolle kerrotaan, mikä seurakunnassa mättää. Olen ihminen, jonka oletetaan ottavan kantaa, kun kyse on hengellisistä asioista. Edustan olemuksellani koko luterilaista kirkkoa Suomessa. Yhtäkkiä koko seurakunnan vastuu onkin minun harteillani. Otan kantaa itsekin. Kyselen mielipiteitä, fiiliksiä ja haluan kuulla, mitä seurakunnasta / Jumalasta / kirkosta ajatellaan. Väkisinkin joudun siinä sellaiseen asemaan, että on sitten kyse huonosti pestystä kirkon ikkunalasista tai liian vienosti puhuvasta pastorista, minun oletetaan tekevän tilanteelle jotain. Ja niinhän minä teenkin. Minä haluan muistuttaa siitä, että meistä jokainen kirkkoon kuuluva on itse asiassa kävelevä Liity kirkkoon –mainos. Ja kun sattuu olemaan vielä suht aktiivinen seurakuntalainen, mainos on neonkeltainen! Nyt minun vastuuni on kertoa eteenpäin siitä, millaista viestiä ns. kentältä kuuluu. Harvat uskaltavat lähettää ihan oikeasti palautetta, vaikka siihen olisi aihetta. Vaikka seurakunnan työntekijän mielestä kyseessä on rutiininomainen seurakuntalaisen tapaaminen, tietojen ja asioiden vaihtaminen, se saattaa toiselle olla koko kuva kirkosta ja sen toiminnasta. Ja jos silloin iskee epäilys, pettymys tai jopa suuttumus, ollaan menty metsään. Tämän blogin aihe on lähtenyt todellisesta tilanteesta. Tuttavani pettyi kirkon työntekijään asiakaspalvelutilanteessa ja se kokemus vaikuttaa pitkään. Kun suurin osa kirkosta vieraantuneista suomalaisista on kosketuksessa kirkkoon vain syntymän ja kuoleman hetkellä, on niin surullista, jos nuo vähätkin kokemukset ovat huonoja. Arja |






