| Ahlaisten seurakunta |
| Keski-Porin seurakunta |
| Länsi-Porin seurakunta |
| Noormarkun seurakunta |
| Pihlavan seurakunta |
| Porin Teljän seurakunta |
| Reposaaren seurakunta |
| Päätöksenteko |
| Hallintopalvelut |
| Hautauspalvelut |
| Henkilöstöpalvelut |
| Kiinteistöpalvelut |
| Talouspalvelut |
| Viestintäpalvelut |
| IT-tietohallinto |
| ........................................ |
| Toimitilat |
| Kirkkovuosi |
| Sivustokartta |
| Porin Lähetysjuhlat 2011 |
| Ylläpito |
Yhteinen seurakuntatyö
Mitä se MULLE kuuluu mitä mä teen!!Luit aivan oikein! Oppilaitosdiakoni ei ole erehtynyt kirjoittamaan otsaketta väärin... Tämä otsikon parkaisu kuuluu yhä enenevässä määrin tässä meidän ajassamme eritoten nuorten ja opiskelijoiden maailmassa, mutta aivan yhtä viiltävästi tämän huudon voi kuulla vanhemmankin sukupolven kanssa keskustellessa. Nykyajassa, tämän elämänmenon keskellä, olen ollut havaitsevinani lisääntyvän vieraantumisen omasta itsestä. Useinhan ajattelemme, että minun tekemiseni eivät kuulu muille. Jossakin määrin näin onkin. Joskus on pakko uskaltaa esimerkiksi vastustaa yleistä mielipidettä tai sovinnaisuus käsityksiä, jotta voisi katsoa itseään peilistä ja todeta: olenpa ainakin ollut rehellinen ja aidosti sitä mitä olen! Lokikirjoitukseni otsikko ei kuitenkaan puhu nyt tästä. Toisaalta, terve moraalinen ymmärrys omista rajoista ja toisten ihmisten rajojen kunnioittamisesta (eli mikä on luvallista, mikä ei) aiheuttaa terveellistä varovaisuutta ja niin omien kuin muidenkin fyysisten, psyykkisten ja hengellisten rajojen kunnioittamista. Joskus on hyvä taipua ajattelemaan: Kyllä, silloin tällöin se mitä teen, tai miten toimin, kuuluu myös muille! Pelottavinta on se, mitä lokikirjani otsikko huutaa: Minä en välitä itsestäni! Ei ole mitään väliä millään! Tiedätkö, arvoisa lokikirjani lukija, mitä tästä seuraa? Kun minulla ei ole väliä, ei ole väliä sinullakaan!! Silloin toiselle voi tehdä mitä vaan ja silloin itselle voi antaa tehdä mitä vaan! Aivan lähimenneisyydessä sain olla puhumassa Tuutori - opiskelijoille. Puhuin heille opiskelijan hyvinvoinnista. Sain kertoa näille nuorille aikuisille, mitä minun mielestäni tarkoittaa hyvinvointi. Eräs kantava ajatus oli tämä: se, mitä ajattelen itsestäni ja miten itseeni suhtaudun, on ratkaisevan tärkeää oman ja muiden hyvinvoinnin kannalta! Hyvin tärkeätä on tunnistaa omat arvonsa; eli elämän kivijalasta ne asiat, jotka ovat luovuttamattomia ja tekevät sinusta sinun ja minusta minun. Mitä se mulle kuuluu, mitä mä teen... Tästä lauseesta paistaa itseviha ja arvottomuuden tunne. Itsevihasta nousevat monet tuhovoimat ihmisen elämässä, jotka vievät näköalattomuuteen, välinpitämättömyyteen, erilaisiin addiktioihin (riippuvuuksiin), väkivaltaan, masennukseen. Sanalla sanoen; ei mihinkään hyvään! Olenko sitten arvokas ja jollekin tärkeä? Onko olemassaolollani jotakin merkitystä? Kyllä ja kyllä...Tuhannesti: KYLLÄ! Kuule, sillä on merkitystä Sinulle, mitä sinä teet itsellesi ja muille. Loppujen lopuksi meidän itsekunnioituksellamme on merkitystä viimekädessä myöskin tässä globaalissa maailmassa jopa maailmankaikkeudessa! Ihminen on mittaamattoman arvokas! Sinä olet arvokas ja merkityksellinen! Usko tai älä, mutta niin se vaan on! Voisit vaikka lukaista Johanneksen evankeliumista luvusta 3 jakeen 16 - pientä rippikoulukertausta samalla! Hyvää syksyn jatkoa sinulle, sinä Jumalalle, tälle maailmalle ja lähimmäisillesi rakas ihminen! |
| Viimeksi päivitetty 16.09.2008 15:23 |
