Kuulun Kirkkoon, vai mihin se oli??Tällä hetkellä, uuden vuoden 2009 alussa, Suomen luterilaiseen kirkkoon kuuluu 80.7 % suomalaisista. Tämä luku ei äkkiseltään katsottuna näytä ollenkaan niin katastrofaaliselta, kuin mitä mediassa on puhuttu. Kuitenkin, jotakin on tapahtunut nuorten aikuisten asenteissa ja ehkäpä arvopohjassakin, koska kirkosta eronneita on kuitenkin huomattava määrä edellisvuosiin verrattuna. Onko kirkon usko ja sen edustamat arvot todella niin elämälle vierasta, ettei nykyajan ihminen sitä tarvitse tai kaipaa?! "Kirkosta ei saa mitään, veroja vaan joutuu maksamaan" Kevyin perustein eroamista en ymmärrä! Tarkoitan sellaista, että erotaan kirkosta, koska se on ajan trendi, tai ennakkoluulojen perusteella. Usein kuulee vedottavan kristinuskon veriseen historiaan, joka ei ole totta tänä päivänä, eikä ole ollut koskaan Evankeliumin sanoman mukaista. Tai että asiaa ei pohdita kunnolla, omia arvoja punniten. Onneksi Kristilliseen kirkkoon, myös luterilaiseen, saa aina palata takaisin! Mitä kirkkoon kuuluminen sitten antaa? Apua saa niin Parisuhteen, vanhemmuuden, seksuaalielämän, elämän yksinäisyyden, kärsimyksen aiheuttamien kysymysten, kuin lasten- ja nuorten kasvatus kysymyksiin. Luterilainen kirkko on lähellä porilaisissa sairaaloissa, ja ammatillisissa oppilaitoksissa - ja korkeakouluissa, sekä yliopistokeskuksen akateemisessa maailmassa. Anteeksisaamisen ja Armon Ilosanoma tavoittaa ihmisiä kaikissa edellä mainituissa ja perinteisimmissä kirkon toiminnoissa; Kasteessa, Pyhässä Ehtoollisessa, Ripissä ja Sielunhoidossa, joka sunnuntaisessa Messussa, Tuomas messussa, sururyhmissä, raamattupiireissä, diakoniapiireissä, diakoniatyöntekijöiden vastaanotoilla, taloudellisessa avustamisessa. Kirkko on läsnä eri ikäryhmien leiritoiminnassa, hiljaisuuden retriiteissä, rippikoululeireillä, Porin kaduilla Saappaan ja Erityisnuorisotyön kautta, lasten leireillä, partiotoiminnassa, musiikkitoiminnassa.. Tarjontaa on niin paljon, että tässäkin on vain pieni osa kirkon työn runsauden sarvesta. Unohtaa ei sovi sitä, kuinka paljon kirkko toimii tänä päivänä globaalissa maailmassa. Suomen luterilainen kirkko on mukana maailmaan laajuisessa lähetys- ja kehitysyhteisötyössä. Kirkot perustavat sairaaloita, lastenkoteja, kouluja, hyväksikäytettyjen lasten suojakoteja. Eri maissa käynnistetään erilaisia projekteja, joilla tuetaan ihmisten selviämistä omassa arjessaan. Kirkollisveroilla nämä kaikki ylläpidetään! Ei se ole tyhjänpäiväistä ja mitätöntä! Tai - on, jos ainoa mittapuu on oma minä ja vain ja ainoastaan se, mitä minulle kuuluu ja mitä minä NYT JUURI tarvitsen! Tyhmempääkin toimintaan ihmiset antavat varojaan, kuin mitä edellä olen luetellut. Perusteiltaan huomattavan paljon epävarmempiin institutioihin ja ideologioihin ihmiset sitoutuvat. Kirkko on olemassa, koska Jumala ja Jeesus Kristus ovat totta! Ihmisen syvin tarve, oli ikäkausi mikä tahansa, on löytää elämän tarkoitus, tulla hyväksytyksi ehdoitta. Rakkaus!.. ARMO! . Varhaiskirkon ajoilta on säilynyt Augustinuksen kaipaava huokaus: " Sieluni on levoton, kunnes se löytää levon sinussa, Oi Jumalani!" Kristilliseen kirkkoon kuuluminen, seurakunnan yhteys ja sen toimintaan osallistuminen auttaa tunnistamaan omassa elämässä Jeesuksen Kristuksen kutsun ja Hänen vankkumattoman läsnäolonsa elämän eri vaiheissa. Kyllä kirkkoon kannatta kuulua, ehdottomasti!
Kommentteja (1)
Powered by !JoomlaComment 4.0 beta2
|
| Viimeksi päivitetty 13.01.2009 16:56 |








Yhteinen seurakuntatyö
