Uskon asioista...

Tämänkertainen lokikirjani kirjoitus käsittelee kristillistä uskoa ja Jeesuksen Kristuksen keskeistä merkitystä siinä.

Näin Pääsiäisen lähestyessä on ehkä paikallaan pysähtyä pohtimaan sitä, miksi olen kristitty - jos olen. Yhtenäiskulttuurin aikoina on ollut ikään kuin luonnollista kuulua kristilliseen kirkkoon, käydä rippikoulu ja viedä lapsensa kasteelle. Tämän päivän Suomessa asiat ovat muuttumassa ja siksi on tärkeätä olla perillä omasta kulttuuri- ja arvopohjastaan. Vähintään! Puhumattakaan, jos kristillinen usko merkitsee muutakin kuin yleviä eettisiä ohjeita, tai Nasaretin Jeesus merkitsee itselle enemmän kuin Suurta Opettajaa.

Niin, Hänestähän kristinuskossa nimenomaan on kysymys! Ei ole kristinuskoa ilman Kristusta Jeesusta. Hän on kristinuskon ydin. Eikä ole edes kyse siitä, onko Jeesus ollut täällä keskuudessamme aikoinaan vai ei. Jeesus Kristus on historian henkilö. Kynnykseksi nousee se ensimmäisten kristittyjen väite, että tämä saarnaaja, opettaja, puuseppä ja tavallinen n. 30-vuotias mies olisi vapaaehtoisesti ottanut kannettavakseen koko ihmiskunnan syntien taakan; että hän meidän tähtemme suostui hirvittäviin kärsimyksiin ristillä ja on noussut kuolleista. Hän itse esitti uskomattoman väitteen: Hän on Jumala! Voiko nykyaikainen ihminen uskoa moista?

Tänä päivänä Suomessa on paljon niitä, jotka tunnustavat jotakin muuta uskontoa tai filosofista maailmankatsomusta kuin kristinuskoa. Vuoropuhelussa muuta uskontoa edustavan henkilön kanssa herää väistämättä kysymys siitä, onko kristinuskon ja Raamatun Jumala se ainut oikea?! Eivätkö kaikki uskonnot loppujen lopuksi puhukin samasta jumalasta ja taivaaseen pääsee useita eri reittejä. Polut ovat erilaiset, lopputulos sama?! Näinkö se menee?

Ruotsalainen kristitty kirjailija Peter Halldorf on kirjassaan " Koskematon maa"( Karas - Sana 1995) kirjoittanut kristinuskon suhteesta muihin uskontoihin näin:

" Nuoressa kirkossa usko Jeesukseen ei merkinnyt, ettei ulkopuolisilta olisi ollut   oppimista..Paavali tunnusti, että monet uskonnot ja filosofiat saattavat tarjota tärkeitä välähdyksiä Jumalasta, mutta kristittynä hän oli vakuuttunut yhdestä asiasta, ja sitä hän ei koskaan pyydellyt anteeksi. Hän uskoi, että Jeesus on kaiken sen summa, mitä Jumalasta voidaan tietää. Jeesusta ei voida pienentää tienviitaksi.  Hän on tie.Hänen kuolemaansa ja ylösnousemustaan ei voida muuttaa symboleiksi.Niillä on ratkaiseva merkitys Luojan ja luodun välisen yhteyden palauttamisessa. Siksi mikään uskonto ei ilman Jeesusta Kristusta voi johtaa meitä kohtaamaan Jumalaa sellaisena kuin Hän on. Tässä kristinusko on ehdoton, tässä törmäämme sen "suvaitsemattomuuteen", tässä se uhmaa kaikkia yrityksiämme tehdä evankeliumi joustavaksi ja sukia tie sileäksi." ( em. teos, s.100 -101)

Jeesus sanoi itsestään:
" Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani". (Joh. 14: 6)

Tänäänkin moni ihminen etsii elämälleen syvempää tarkoitusta. Ihminen etsii ja kaipaa Jumalaa, tieten tai tietämättään. Onko Jeesus se, joka Hän sanoo olevansa? Onko Raamattu totta? Olenko minäkin Jumalalle rakas poika tai tytär? Miten voisin olla varma?

Jos haluaa saada jotakin asiaa selville, on otettava asioista selvä, eikö? On uskallettava lähteä liikkeelle, omista ja toisten ennakkoluuloista huolimatta.. Tie on lähellä, ihan siinä vieressä!

Jeesus itse rohkaisee näin: ".. sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois".(Joh.6:37 b)

_ Iloista, rohkeata Pääsiäistä kaikille Tien kulkijoille ja Tien etsijöille! _

  Toivottaa Leila

• Lisää uusi

Kommentteja (0)

Kirjoita kommentti

Yhteystietosi:

Nimi:

Sähköposti:

Kommentti:

Otsikko:

Viesti:

_SECURITY

Ole hyvä ja kirjoita roskapostinestokoodi jonka näet kuvassa.

Powered by !JoomlaComment 4.0 beta2