Tuli vaan mieleen ne useat kerrat ku istuttii porukalla 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa teän keittiössä ja olkkarissa miettimässä maailman menoa. paljon on virrannu vettä kaikissa maailman ojissa niistä päivistä. on joteski kiva nähdä sun kirjotuksesta, että oot vissin edelleen se hymyilevä, vakaumuksellesi elävä Leila, jonka tunsin silloin 30-vuotta sitten. t.iikka
| Ahlaisten seurakunta |
| Keski-Porin seurakunta |
| Länsi-Porin seurakunta |
| Noormarkun seurakunta |
| Pihlavan seurakunta |
| Porin Teljän seurakunta |
| Reposaaren seurakunta |
| Päätöksenteko |
| Hallintopalvelut |
| Hautauspalvelut |
| Henkilöstöpalvelut |
| Kiinteistöpalvelut |
| Talouspalvelut |
| Viestintäpalvelut |
| IT-tietohallinto |
| ........................................ |
| Toimitilat |
| Kirkkovuosi |
| Sivustokartta |
| Porin Lähetysjuhlat 2011 |
| Ylläpito |
Etusivu 
Yhteinen seurakuntatyö
Yhteinen seurakuntatyö
HELMIJokin aika sitten sain työtoveriltani lahjaksi kirjan. Kirjan nimi on Kallisarvoinen Helmi*. Kuluneen kevään aikana kirjan tekstit ovat alkaneet puhuttelemaan minua jotenkin uudella tavalla. Ihmetellen, hämmentyneen epäileväisenä olen selaillut kirjaa ja lueskellut siinä olevia ajatuksia. Kirjan sanomaa olen lähestynyt pala palalta , mutustellen ja maistellen. Kirja kertoo Helmestä. Isolla H-kirjaimella. Minä olisin tuo Helmi! Minäkö Helmi? Noin arvokas ja noin kaunis?? Minäkö? Tähän pohjoiseen kulttuuriin ei ole itsestään selvänä kuulunut sellainen ajatus, että me ihmiset saisimme ajatella itsestämmekin hyvää.. Että itseäänkin saisi arvostaa ja kunnioittaa. Sama asia on loistanut poissaolollaan kristillisen kirkon opetuksessa ja julistuksessa. 1970 - ja 80 luvuilla alkoi ilmestyä silloin tällöin sielunhoidollisia ja terapeuttisia kirjoja, joissa puhuttiin itsensä hyväksymisestä ja ylipäätään minä-kuvasta. Itsensä vähättelyä on pidetty nöyryyden merkkinä ja kristillisenä hyveenä. Mitähän siitä seuraisi, jos oikein todella uskoisin olevani arvokas ja kallis helmi? Millaisia vaikutuksia tällä olisi suhteissani lähimmäisiini? Vaikuttaisiko se työpaikalla, tai opiskeluympäristössä jotenkin? Näkyisikö uudenlainen identiteettini aitouden, rehellisyyden ja myötätunnon lisääntymisenä lähi-ja muissa ihmissuhteissani? Näkyisikö se siinä, miten "helmi-ihmisenä" kohtelen itseäni? Miten ihmisestä voisi tulla helmi-ihminen? Miten kielteisestä voisi tulla myönteinen? Jospa itsevihaa sisällään kantavasta voisikin kasvaa itseään ja toisia ihmisiä arvostava ja itseään ja toisia armahtava! Tai kunpa meistä "kaulaan asti napitetuista tiukkis-uskovista" tulisikin Vapahtajansa ansiossa ( = armossa) eläviä, elämästään nauttivia ihmisiä..! Kalliit helmethän syntyvät syvällä, simpukan sisällä. Me emme useinkaan osaa tunnistaa toisissamme, puhumattakaan itsestämme, että meissä on syntymässä jotakin ainutlaatuisen arvokasta. Että se kipu jota nyt koen tai kipu jota toinen aiheuttaa, olisikin merkki siitä, että sisimmässäni oleva helmi on tulossa esille!? Me näemme lähimmäisemme ja itsemme vain ulkopuolelta.Emme tiedä millaisia helmiä on syntymässä esim. sellaisen henkilön sisällä, joka koettelee vaikkapa ärsytyskynnystämme jatkuvasti..! Helmi tulee esille, kun simpukka avataan.Me ihmiset avaudumme vain turvallisessa hyväksynnän ilmapiirissä. Mistä sitten löytyy sellainen rohkeus, että uskallamme nähdä itsemme arvokkaana helmenä? Vastaus löytyy rakkaudesta. Sellaisesta rakkaudesta, jossa tiedät olevasi rakastettu ehdoitta..Ihmisten välisissä suhteissa on paljon tällaista rakkautta; kannustavaa, hienovaraista, tilaa antavaa.. Mutta, tämäkin hyväksyntä ja rakkaus saa alkunsa jostakin paljon suuremmasta. Uskon, kuten mainitsemani kirjan tekijät: " Minä olen Jumalalle rakas, olen Hänen kallisarvoinen helmensä. Hän myy kaiken, mitä omistaa, ostaakseen minut." Meissä jokaisessa on tämä kallis helmi. Sinä olet kallis helmi, minäkin olen... Helmeilevää kesää ! Kallisarvoinen Helmi
|
| Viimeksi päivitetty 11.09.2009 19:50 |
